Vihdoin jäälle!!!

Tätä hetkeä on odotettu koko kesä! Tänään luistelin ekaa kertaa koko pitkällä pikaluistelu radalla tällä kaudella. Aikaisemmin kesällä olen päässyt vain muutaman kerran kiertänään ympyrää jääkiekkohallissa. Jää oli hyvä Gunda-Nieman-Stirneman-pikaluisteluhallissa, kun treeni ryhmäni kanssa otimme tuntumaa jäähän tekniikka harjoitteilla. Tuntui todella hienolta olla taas luistimilla, mutta kesätauon huomaa, sillä luistelu väsytti nopeasti. Siksi taidankin mennä nyt nukkumaan. Huomenna on aikainen herätys, kun matkustamme vaihto-oppilaiden ja tuutoreiden kanssa Laipzigiin ihailemaan turistinähtävyyksiä. Jää kiiltelee houkuttavasti kuvassa Erfurtin pikaluisteluhallista..

Pääsin paikalliseen harjoitusryhmään mukaan! Ja kielikurssi alkoi..

Nyt on neljäs päivä takana kielikurssia. Maanantaina kaikki 30 vaihto-opiskelijaa toivotettiin tervetulleiksi ja pääsimme heti testaamaan kielitaitomme kokeella. Tiistaina meidät jaettiin testitulosten mukaisiin ryhmiin. Minä pääsin tai jouduin B2 ryhmään eli kolmesta ryhmästä vaikeimpaan. En ole vielä ihan varma, onko ryhmän taso oikea, vaikka professorin puhetta ymmärrän hyvin, niin harjoitustekstit ovat vaikeita. Professorimme käyttää opetusmenetelmänä paljon puhumista ja meidän onkin pitänyt kertoa koko ryhmälle jo vierustoverista, unelmapartnerista, naimisiinmeno ja lasten saanti traditioista Suomessa. Tänään kehitimme sanavarastoa teemoina: opiskelu ja työn hakeminen.

Maanantaina olin puolalaisen naapurini ja toisen suomalaisen opiskelijan kanssa Ikeassa. Ostin verhot, maton ja henkareita. Verhot ovat mahtavat, kun ei tarvi herätä enää joka aamu kuudelta valoon. Maton ostin, jotta olisi vähän lämpimämpi venytellä lattialla. (Täällä on todella kylmät lattiat, eikä lämmitys ei ole vielä käynnissä.) Nyt huoneessani on paljon punaista väriä, mutta huone tuntuu pienemmältä värikkäänä kuin täysin valkoisena.

Kolmas tärkeä tapahtuma maanantaina oli pikaluistelukoordinaattorin tapaaminen hallilla. Liityin Erfurtin jääurheilu seuraan ja pääsin harjoitusryhmään. Harjoitus ryhmääni kuuluu neljä tyttöä ja kuusi poikaa. He ovat vielä junioreita eli 17-20 vuotiaita, mutta se ei haittaa sillä he ovat kovia menijöitä jäällä. Ryhmän vetäjänä toimii valmentaja herra Wild, joka puhuu todella nopeasti saksaa. Häntä pitäisi teititellä, eikä se ole kaikkein helpointa yhtäkkiä vaihtaa sinuttelusta tetittelyyn ja päinvastoin, kun kaikkia opiskelijoita ja treeni ryhmälaisia saa sinutella. Heti maanantana päsin tutustumaan harjoitusryhmääni juoksutreenin merkeissä.

Keskiviikkona ohjelmassa oli yhteislenkki pyörällä. Yllättävää oli se, että täältä Erfurtista löytyy hieman tasaistakin pyöräilymaastoa. Minusta oli mielenkiintoista, mutta myös hieman hämmentävää, kun valmentaja ajoi autolla tarkastamaan hölkkä lenkkillä ja pyörälenkillä, että kaikki menee hyvin. Sellaista en ole montaa kertaa kokenut kotona. Suomessa ajatellaan, että peruskuntolenkin ja palauttavien harjoitusten tekeminen on jokaisen omalla vastuulla, eikä Suomessa olisi muutenkaan mahdollisuuksia vahtia urheilijoita, sillä ammattivalmentajia on vähän (pikaluistelussa kolme kokomaassa). Pitääpä oikein kysyä, kuinka monta koko päiväistä ammattivalmentajaa Erfurtin seurassa on. Nopeasti arvioituna ainakin kymmenen..

Eilen pyörälenkillä oli todella hieno shortsi keli ja tänään tuntuu vieläkin lämpimämältä. Joten nyt lähden tekemään intervallitreeniä. Lauantaina pitäisi päästä jo ensimmäistä kertaa Gunda-Nieman-Stirneman-halliin pikaluistelemaan.. Odotan jäätä innolla..

Straßenbahn kurs / Ratikoiden törmäyskurssilla..

Eilen opin, että ratikoita ja raiteita kannattaa varoa pyörällä. Onnistuin ajamaan ratikkaraiteen yli niin, että pyörän renkaat tippuivat raiteeseen. En tietenkään pysynyt pystyssä, vaan lensin suoraan päin lyhtypylvästä. Onneksi mulla oli kypärä, vaikka pää ei tällä kertaa maahan osunut. Vähän aikaa keräiltyäni itseäni mukulakivikadulta tulin siihen tulokseen, että selvisin mustelmilla upeasta laskeutumisestani etanaperspektiiviin.

Vähän illemmalla, kun olin etsimässä nopeinta pyöräreittiä asunnoltani luisteluhallille, sain tuta ratikka linjan taas. Aina kun ratikka pysäsi ajoin sen ohitse, ja kun ratikka liikkui, se liukui ohitseni. Kun tätä ärstyttävää ohitus leikkiä oli jatkunut aikansa autotie yhtäkkiä katosi, jouduin ratikan ja kivimuurin väliin. Jarruja käyttämällä tilanne selvisi, kun kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuttanut: ratikka vai kiviseinä.. Jarruta!!

Tänään otin vielä yhden oppitunnin ratikka-tien kanssa. Kosketus vuorossa oli suojatien turvakaiteet, johon pyöränsarvi kävelijää väistäessä osui. Arvaappas oliko vasemmankäden etusormi kaiteen ja sarven välissä? Toivon, että tämä ratikka kurssi olisi tässä ja olisin näillä tunneilla oppinut ajamaan ratikoiden kanssa sovussa. Täällä Erfurtissa on upeat pyörä reitit kun lähtee kaupungin ulkopuolelle. Lenkin aluksi pitää kylläkin pyöräillä 10-15 minuuttia ylämäkeen, koska Erfurt sijaitsee laaksossa niimpä joka ilmansuuntaan kohoaa mukavia mäkiä.

Olin tuutorini kaveriporukan mukana kahvilla ja täytyy sanoa, että nopea tempoisen ryhmäkeskustelun ymmärtäminen ja varsinkin siihen liittyminen on vielä vähän hankalaa saksaksi. Tähän saakka olen yrittänyt puhua täällä vain saksaa ja olenkin saanut saksan kielen taidoistani kiitosta tuutorin kaveriporukalta, kirjastossa, vuokrasopimusta tehdessä ja asuntolan huoltomieheltä, joka kävi laittamassa keittiöön lampun. Mutta kehden keskinen jutustelu on aivan eri asia kuin monen hangen keskustelut. Netin ilmainen sanakirja on ollut ahkerasti käytössäni ja tänään yllätin itseni ajattelemalla saksaksi ruokaa laittaessa. Maanantaina alkaa yliooistolla saksan kielikurssi, joten oppimista on odotettavissa.

Väärä päivä ja ihana tuutori

Nyt olen päässyt onnellisesti perille Erfurtiin ja takana on jo kaksi yötä opiskelija-asunnossa. Mutta aloitetaampa tarina alusta:

Niin kuin viime viikolla pelkäsin tavaraa mahtui kasseihin sen verran, että ylikiloista piti lentokentällä maksaa 95 euroa. Kahden matkalaukun ja yhden pyörän kanssa ei olisi ollut kovin helppoa matkustaa junassa, joten vuokrasin lentokentältä auton. Olin tehnyt varauksen etukäteen ja kun heitin varaus paperit tiskille, asiakaspalvelija yllätti sanomalle, että varaus oli vanhentunut jo kaksi päivää sitten. Olin siis varannut auton väärälle päivälle! Sitähän selviteltiin sitten kahden asiakaspalvelijan ja jonkun direktöörin kanssa, mutta lopulta päädyttiin siihen, että minulta ei veloitettu enempää kuin oli jo kaksi päivää sitten laskutettu. Mutta varaamain kokoista autoa ei ollut paikalla, joten sain pikkuisen Fiatin. Mukava auto, mutta kesti 40 minuuttia mahduttaa kaikki romppeet autoon..

No tuli sitten huristeltua autobaanalla Berlinistä Erfurtiin. Yllättävää oli se, miten helposti löysin, mutta baanalla oli hyvät opasteet ja navigaattori puhui suomea. Välillä meno tuntui kyllä aika hurjalta kun kuusi kaistaa liikkui samaan suuntaan ja jotkut autot ajoivat melkein kahtasataa. Itsekkin kokeilin ajaa 150km/h ja silti ohi huristettiin järkyttävällä vauhdilla. Mutta pikku Fiat ei oikein tykännyt niin kovasta vauhdista, tuuli heilutti pahasti ja kattoikkuna ulvoi. Suurin osa matkaa Berlinistä Erfurtiin on kolmikaistaista tietä ja tyydyinkin ajelemaan keskikaistalla, sillä rekat valtasivat toisen raunakaistan ja toisella huristivat vaihtisokeat.

Erfurtissa minua oli yliopistolla vastassa ihana tuutori. Pääsin heti ilmoittautumaan yliopistolle ja sain asuntolan avaimet. Mä tykkään mun huoneesta! Vaikka tämä on todella pieni, kaikki tarvittava mahtuu hyvin, ja parasta on oma parveke. Vau! Siellä saan säilyttää mun kilpapyörää ja kuivattaa vaikka pyykkiä. Samassa solussa asuu kolme muutakin opiskelijaa, mutta he eivät vielä ole saapuneet. Meillä on yhteinen keittonurkkaus ja kaksi vessaa.

Tuutori on ihana, sillä hän hoiti jo ensimmäisenä päivänä minulle kuntoon saksalaisen puhelin liittymän avauksen ja oikean nettikaapelinkin. Seuraavana päivänä eli eilen oli vuorossa vuokrasopimuksen teko, sakaslaisen ruuan tarjoaminen ja mikä parasta, ystävä. Kun tuutorillani ei illalla ollut aikaa esitellä kaupunkia hän pyysi kämppistään oppaaksi. Sain muhkean esittelykierroksen Erfurtin pimenevässä illassa ja luulen, että sain hänestä ystävän.

Eilen myös soitin Erfurtin pikaluistelu seuraan ja maanantaina menen luistelu hallille tapaamaan erästä valmentajaa, joka lupasi auttaa seuraan liittymisessä. Tänään suunnitelmissa on tutustua lähi alueeseen pyärällä tai juosten, jos alkaa sataa, sillä pahan näköisiä tummia pilviä roikkuu nyt Erfurtin yllä.

Lähdöss Saksaan

Blogissani tulen kirjoittamaan pikaluistelusta, yliopisto-opiskelusta ja kaikesta siltä väliltä puolen vuoden Saksan reissultani.

Helsingin yliopiston kansainvälinen opiskelijavaihdon haku alkoi jo viime tammikuussa paperien pyörittelyllä. Maaliskuuhun mennessä olin lähettänyt saksan kielisen motivaatio kirjeen ja CV:n Erfurtin yliopistoon. Heinäkuussa sain innostavan kirjeen, jossa minut oli hyväksytty Erasmus vaihto-opiskelijaksi. Ihan tavallinen vaihto-opiskelija en taida kuitenkaan olla, sillä joka tyttö ei lähde sunnuntai aamuna yhdeksältä parin tunnin pyörälenkille. No ei siitä sen enempää, voit itse myöhemmin päättää, olenko hölmö, höyrähtänyt vai hurahtanut pikaluisteluun...

Taidan olla tällä hetkellä osa-aikainen opiskelija ja urheilla päätoimisesti. Lajini on pikaluistelu, jonka kautta olen tutustunut myös vaihto kaupunkiini Erfurtiin. Osallistuin vuoden 2006 junnu MM-kisoihin Erfurtissa. Mieleenpainuvinta tuolta reissulta Erfurtista on se, ettei kirkosta kannata suunnistaa. Otin aamulenkillä maamerkin kirkon tornista, mutta parikorttelia sokkeloisia pikkukatuja juostuani olin aivan eksyksissä. Saman tapaisia kirkontorneja näkyi kattojen yllä ainakin kahdeksan. Lopulta kysyin vastaan tulleelta poliisi partiolta lenkkiohjeita takaisin majapaikkaan.

Lähdön hetki koittaa ensi viikolla, joten vielä on paljon asioita hoitamatta ja tietysti se pakkaaminen. Laukkuihini on yrittämässä tungeksia aivan liikaa tavaraa: kilpapyörä, kahdet luistimet, teroitustelineet ja kahdeksan paria kenkiä... Jos näistä pienimmistä tavaroista aloitetaan luetteleminen. Seuraavan kerran kirjoitan kun olen saanut raahattua kaikki tavarani Erfurtiin.