 |
| Jälkiruuaksi rusina-ananas piirakkaa ja paistettuja keittopanaaneja. Jam.. |
Viime sunnuntaina laitoin kimpsuni ja kampsuni kasaan, siivosin pikku huoneeni Erfurtissa ja vietin viimeistä iltaa Panama hegessä. Kokkasimme yhdessä panamalaisen kaverin kanssa trooppisia ruokalajeja kuten ulu tai jotain sinnepäin alkukeittoa, forellia, keitettävää banaania, joka ei ollut panaania.. Olisiko opput pataattia tai papajaa tai jotain. En osaasanoa kun se vaikea nimi oli espanjaksi ja saksaksi ja tässä tapauksessa en ymmärtänyt kumpaakaa. Jälkiruokana oli sentää ymmärrettävää rusina-ananas piirakkaa. Kaikka nämä trooppisen mielenkiintoiset ruokalajit olivat hyvän makuisia, mutta parasta oli tietysti kala.
Maanantaina oli ohjelmassa avaimen luovutus ja takuuvuokran hakeminen yliopistolta (käteistä tietysti). Ratikalla rautatieasemalle mulla oli vielä kaksi saattajaa ja eikun junalla Berliniin. Neljän minuutin junanvaihto ei tehnyt tiukkaakaan Naumburgissa kahden matkalaukun, pyöräpussin ja rinkan kanssa, kun apuna oli ystävällinen saksalaisherrasmies. Berliinin päärautatie asema oli retken vaikein kohta kun raahasin kaikki kamppeet yksin junasta bussiasemalle: rinkka selässä, molemmissa käsissä vetomatkalaukka ja pyöräpussi narulla kaulan yli pujotettuna, jolloin se laahasi vatsan puolella. Muistona hetkestä on vieläkin kipeä selkä ja kauniit mustelmat polvissa.. Bussista löysin taas mukavia matkustavaisia, jotka auttoivat eteempäin.
Lentokentällä ongelmaksi muodostuivat ylikilot: matkalaukut 26kg ja 19kg, pyörälaukku 25kg ja käsimatkatavara reppu (=rinkka) 16kg.. Pyörälaukku sai painaa 30kg ja matkalaukut yhteensä 30kg. Näin olin maksanut mun lippuun ja tätästähän virkailijatäti piti sitten kiinni. No ei muutakun pyyhkeitä, kosmetiikkaa ja paperia roskiin, kaikki mahdollinen pyörälaukkuun ja käsimatkatavaroihin, kahdet farkut päällekkäin, virkalilijatätille hiustehohoitoja, turkkilais-ruotaslaiselle miehelle termari, ohikulkeneelle pikkutytölle värikyniä ja mummilta saatu posliinienkeli, turkkilaiselle vanhallerouvalle suklaata..
Olen vihdoin Helsingissä, kun kello on yli puolen yön. Arvostelen reittivalintaa ja taksikuski suuttuu. Lumi näyttää likaiselta. Mulla ei ole avaimia, veli avaa oven kahdelta ja pääsen nukkumaan asuntooni, joka ei enää ole omani vaan tyylikäs. Siellä on ruokapöytä, sohva ja kaikki. Yhtäkkiä yksiössä on paljon kamaa, nauran: veljen huone on sänky, mun huone on sohva, keskilattian tavara röykkiö on olohuone ja keittonurkkaus keittiö. Kuka enempää huoneita edes kaipaa? Aamulla herään kuudelta, veljeni lähtee töihin ennen aamuruuhkaa. Mikäpä siinä, puran laukuja ja kymmeneltä olen jo yliopistolla hoitamassa Erfurtin-yliopiston-kurssien-hyväksiluku- paperisotaa. Lähijunassa yritän miettiä saksaksi, miten kysyä, että paljonko mulla on rahaa bussi kortilla. Ai niin täällähän voi puhua Suomea. Illalla aloitan avoimessa metodologiankurssin, joka on roikkunut keskeneräisenä syksystä 2009.. Hm.. Ihmeellistä olla Suomessa! Viikonloppuna suuntaan nokkan kohti Poria!
 |
| Kalaa panamalaisittain |
 |
| Ilmapalloin koristeltu pukuhuone Gunda-Niemann-Stirneman-hallilla Erfurtissa. |
 |
| Treeniryhmä lahjoitti mulle paidan, jossa lukee: etupuolella kiva kun olit täällä ja selässä älä unohda meita!! |
