Takaisin Suomeen

Jälkiruuaksi rusina-ananas piirakkaa ja paistettuja keittopanaaneja. Jam..

Viime sunnuntaina laitoin kimpsuni ja kampsuni kasaan, siivosin pikku huoneeni Erfurtissa ja vietin viimeistä iltaa Panama hegessä. Kokkasimme yhdessä panamalaisen kaverin kanssa trooppisia ruokalajeja kuten ulu tai jotain sinnepäin alkukeittoa, forellia, keitettävää banaania, joka ei ollut panaania.. Olisiko opput pataattia tai papajaa tai jotain. En osaasanoa kun se vaikea nimi oli espanjaksi ja saksaksi ja tässä tapauksessa en ymmärtänyt kumpaakaa. Jälkiruokana oli sentää ymmärrettävää rusina-ananas piirakkaa. Kaikka nämä trooppisen mielenkiintoiset ruokalajit olivat hyvän makuisia, mutta parasta oli tietysti kala.

Maanantaina oli ohjelmassa avaimen luovutus ja takuuvuokran hakeminen yliopistolta (käteistä tietysti). Ratikalla rautatieasemalle mulla oli vielä kaksi saattajaa ja eikun junalla Berliniin. Neljän minuutin junanvaihto ei tehnyt tiukkaakaan Naumburgissa kahden matkalaukun, pyöräpussin ja rinkan kanssa, kun apuna oli ystävällinen saksalaisherrasmies. Berliinin päärautatie asema oli retken vaikein kohta kun raahasin kaikki kamppeet yksin junasta bussiasemalle: rinkka selässä, molemmissa käsissä vetomatkalaukka ja pyöräpussi narulla kaulan yli pujotettuna, jolloin se laahasi vatsan puolella. Muistona hetkestä on vieläkin kipeä selkä ja kauniit mustelmat polvissa.. Bussista löysin taas mukavia matkustavaisia, jotka auttoivat eteempäin.

Lentokentällä ongelmaksi muodostuivat ylikilot: matkalaukut 26kg ja 19kg, pyörälaukku 25kg ja käsimatkatavara reppu (=rinkka) 16kg.. Pyörälaukku sai painaa 30kg ja matkalaukut yhteensä 30kg. Näin olin maksanut mun lippuun ja tätästähän virkailijatäti piti sitten kiinni. No ei muutakun pyyhkeitä, kosmetiikkaa ja paperia roskiin, kaikki mahdollinen pyörälaukkuun ja käsimatkatavaroihin, kahdet farkut päällekkäin, virkalilijatätille hiustehohoitoja, turkkilais-ruotaslaiselle miehelle termari, ohikulkeneelle pikkutytölle värikyniä ja mummilta saatu posliinienkeli, turkkilaiselle vanhallerouvalle suklaata.. 

Olen vihdoin Helsingissä, kun kello on yli puolen yön. Arvostelen reittivalintaa ja taksikuski suuttuu. Lumi näyttää likaiselta. Mulla ei ole avaimia, veli avaa oven kahdelta ja pääsen nukkumaan asuntooni, joka ei enää ole omani vaan tyylikäs. Siellä on ruokapöytä, sohva ja kaikki. Yhtäkkiä yksiössä on paljon kamaa, nauran: veljen huone on sänky, mun huone on sohva, keskilattian tavara röykkiö on olohuone ja keittonurkkaus keittiö. Kuka enempää huoneita edes kaipaa? Aamulla herään kuudelta, veljeni lähtee töihin ennen aamuruuhkaa. Mikäpä siinä, puran laukuja ja kymmeneltä olen jo yliopistolla hoitamassa Erfurtin-yliopiston-kurssien-hyväksiluku- paperisotaa. Lähijunassa yritän miettiä saksaksi, miten kysyä, että paljonko mulla on rahaa bussi kortilla. Ai niin täällähän voi puhua Suomea. Illalla aloitan avoimessa metodologiankurssin, joka on roikkunut keskeneräisenä syksystä 2009.. Hm.. Ihmeellistä olla Suomessa! Viikonloppuna suuntaan nokkan kohti Poria!

Kalaa panamalaisittain

Ilmapalloin koristeltu pukuhuone Gunda-Niemann-Stirneman-hallilla Erfurtissa.

Treeniryhmä lahjoitti mulle paidan, jossa lukee: etupuolella kiva kun olit täällä ja selässä älä unohda meita!!

Yhteenveto Saksalaisesta pikaluisteluharjoittelusta

Tänään olin haikeilla mielin viimeisissä treeneissä Gunda-Nieman-Stirneman hallissa. Treenien jälkeen siivosin kaappini ja luovutin avaimet. Treeniryhmäni yllätti minut, kun he olivat koristelleet meidän pukuhuoneen seuran logoilla varustetuilla ilmapalloilla!

Yhteenvetona saksalaisesta pikaluisteluharjoittelusta voin kertoa sen, että täällä harjoitteluun on luotu todellinen järjestelmä, jonka rinnalla Suomalainen urheilu tuntuu vähän harrastelijoiden puuhailua. Erfurtin seuralla on 15 päätoimista valmentajaa, jotka huolehtivat eri ikäiseten luistelijoiden valmentamisesta. Luisteluhallissa on fysioterapeutti. lääkäri löytyy viereisestä rakennuksesta ja urheilulukio korttelin päästä. Saksassa lukio aloitetaan 12-vuotiaana, jolloin alkaa kaksi kertaa päivässä treenaaminen. Koulupäivä alkaa kaikilla aina klo 7.30 nuoremmilla treeneillä ja vanhemmilla oppitunneilla. Nuoremmat treenaavat klo 7.30-9.00 ja klo 13-15. Junoirit eli 16-19 -vuotiaat harjoittelevat klo 9-12 ja klo 15.30-17.30. Illalla pitää vielä tehdä kotiläksyt, mutta treenit ovat aina kuuteen mennessä ohi toisin kuin Helsingin yövuoroilla, joilla yritetään harjoitella jopa klo 20-22.

Viikko-ohjelma minun ryhmälläni eli juniori-ikäisillä eteni niin, että maanantaina ja torstaina on yksi harjoitus kun taas muina päivinä kaksi treeniä. Maanantai alkaa hölkällä kisaviikonlopun jälkeen tai sunnuntai levon jälkeen 10km luistelulla. Tiistaina on useimmiten 3x3km tai 2x6km luisteluvedot ja iltapäivällä voima sekä sprintti jäällä. Keskiviikkona on nopeita vetoja tai intervalleje aamulla ja iltapäivällä kiertämistä esim. 2x8km tai pyöräilyä. Torstaina on hölkkä ja jumppa päivä. Perjantaina kisaanvalmistava- tai intervallitreeni. Lauantaina kilpailut tai intervalli ja hölkkä. Sunnuntaina on kilpailut tai lepo. Tällaisena viikko- ohjelma säilyi koko kauden syyskuusta- helmikuuhun. Minulle tällainen harjoitusohjelman järjestelmällisyys oli aikamoinen yllätys, sillä Suomessa on tottunut katsomaan vähän sään mukaan, mitä jäällä voi yleensäkkään tehdä. Esimerkiksi talvimyrskyssä on vähän ikävä tehdä pitkää rauhallista kiertelyä, kun tuuli saa hapot heti jalkoihin ja yli -20 asteen pakkasessa maksimi-vedot käyvät pahasti hengityksen päälle.

Näin jälkikäteen mietittynä kokonaisrasitus kasvoi aika huikeaksi kun tähän treeniohjelman päälle lisätään 16 tuntia luentoja yliopistolla, kotiläksyjen teko, saksan opiskelu, esseiden kirjottaminen saksaksi ja kaikenlaisten kokemusten keruu opiskelija elämästä. Joten ei ehkä ihmekkään, että välillä vähän väsytti ja kisoissa ei saanut kaikkea irti kropasta. Mutta kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen vaihto-oppilas lukuvuoteeni. Nyt olen puolivuotta vanhempi kuin tullessani ja monia upeita kokemuksia rikkaampi. Luulen, että olen jopa oppinut roppakaupalla tästä kansainvälisestä kokemuksesta ja saanut elinikäisiä tuttavuuksia joka puolelta maailmaa.

Frankfurt extempore kuvina

Uutta ja vanhaa Frankfurtissa

Pilvenpiirtäjiä..

Jep. Kävelykeskustassa oli ihan oikeesti talo, jossa oli reikä.. Aika jännää. Kävelykadulla oli kaikki samat kauppakuetujt kuin joka kaupungissa: H&M, Esprit, Saturn, Zara, Pimkie, jne.. Tällä kertaa ne käynyt niissä vaan suuntasin kauppahallille.

Kauppahallin tarjontaa, mereneläviä tai jotain..

Leipomo hyllyt on aina upean näköisiä!

Tässä on persialaisia herkkuja ja mausteita.

Jotain hedelmiä..

Tämä kuva on otetu kauppahallin ylätasanteelta.

Vanhassa kaupungin osassa

Bowling und Frankfurt

Taas on kulunut aikaa viime kirjoituksesta. Viime viikon loppuna siskoni ja luistelijakaveri Oulusta oli käymässä Erfurtissa ja he auttoivat minua jo viemällä ainakin kolmenkymmenen kilon edestä tavaraa Suomeen. Tietysti kiersimme myös kaupungin nähtävyydet: tuomiokirkon (Dom), Raatihuoneen (Rathaus) ja Kremebruecken (keskiaikaisen sillan, jolla asutaan nykyäänkin..) Lauantaina ja sunnuntaina kilpailimme. Ennen startteja kerkesin kuitenkin kaatumaan ja lyömään pääni jäähän sekä saamaan nilkaani ilkeän turvotuksen. Joskus sattuu ja tapahtuu..

Tiistaina hain tulokset ja todistukset kielitasokokeesta. Kielitasoni on nyt eurooppalaisen mittariston mukaan B2 tasoa. Tullessani tasoni oli suunnilleen B1, joten kielitaitotasoni on noussut ainakin yhden pykälän. Seuraavaksi mittaristossa on C1 ja C2 tosot, C2 toso tarkoittaa kuitenkin jo äidinkielen osaamistasoa. Illalla olimme treeniryhmän kanssa keilaamassa mun läksijäisiä juhlistamassa.

Eilen oli treenivapaa ja matkustin extempore Frankfurtiin turisteilemaan ja tapaamaan tuttua yliopistolta. Frankfurt am Main on vanhan Länsi-Saksan alueen puolella ja selvästi Erfurtia isompi sekä rikkaampi kaupunki. Näin pilvenpiirtäjät, monet pankki rakennukset, kävelykeskus kadun, vanhankaupungin ja tuomiokirkon. Parasta keskustassa oli kauppahalli, jossa oli kauppahalleille tyypillinen mahtava tunnelma. Myyjät olivat erityisen ystävällisiä ja kaikkea kummallista sai maistella. Ostin tietysti kassillisen tavaraa: pestoa, kuivattuja hedelmiä ja teetä. Aivan kuin ensi viikolla ei muutenkin tulisi ongelmia kaikkien tavaroiden raahaamisessa Suomeen.

Kun keskusta oli nähty oppaani vei meidät Thaimaalaiseen syömään ja sen jälkeen kuljeskelimme pienemmillä sivukaduilla. Täytyy sanoa, että nämä sivukadut olivat ihania ja persoonallisia. Jokainen liike oli oma yrtiyksensä, eikä minkään tusinaketjun osasia. Kiersimme kiinalaisessa kaupassa, suklaa puodissa, Bio marketissa ja kirpparilla. Illalla matkustin junalla 2,5h takaisin Erfurtiin. Olipas mukava päivä Frankfurtissa.

Tänään harkoissa oli sadanmetrin sprinntti vetoja ja tempokierros. Yllättavän hyvin tempo kierros sujui siihen nähden, että aamulla en olisi jaksanut millään nousta, kun tulin vasta niin myöhään kotiin. Mutta treenin jälkeen oli virkeä ja tyytyväinen olo: toisiksi viimeiset jäätreenit Erfurtin hallissa tällä kaudella!

Hauskaa ystävänpäivää!!

Tänään oli hyvä päivä treeneissä. Luin koko aamupäivän huomissen "loppukokeeseen", jossa mitataan millä tasolla on saksan kielen taitoni ihan oikeasti. Treeneihin lähtiessä olo oli siis hieman nuutunut suuresta aivotyöskentelystä johtuen.. Paikan päällä hallissa virkosin kuitenkin ja luistelin 8km ihanassa saksalais letkassa. Sain mahtavan fiiliksen, kun pysyin kiertämisen jälkeen kaikki 4 suora-kaarre kiihdytystä tyttöjen peesissä. Yleensä kiertämisen jälkeen olen sen verran poikki, että jään kaarteessa toisille tytöille joskus jopa viisi metriä. Mutta nyt luistelu tuntui hyvältä! Siihen vielä sain hieronnan päälle ja kaupan kautta kotiin pinaattikeitolle. Mikäs sen mukavampaa!

Täällä ei ihme ja kumma opiskelijat järjestä mitään ystävänpäivä pippaloita, vaan saksassa ystävänpäivää veitetään tiukasti rakastavaisten kesken. Kaikissa ravintoloissa onkin mäkynyt jo kuukausi etukäteen mainoksia ystävänpäivä päivällisestä. Yksi upea ravintola tarjosi neljän ruokalajin päivällistä kuoharin kanssa kahdelle hengelle 50 eurolla.. Kyllä sellanen mullekkin kelpaisi, mutta onneksi tykkään pinaattikeitostakin.

Tässä alla on linkki puolalaisen kämppikseni kotisivuille tai pikemminkin kuva Galleriaan. Kannattaa käydä katsomassa, minkälaisen taiteilijan kanssa minä olen puoli vuotta asunut. Minäkin olen päässyt pääroolin esittäjäksi niin kuin Marta sanoi.
http://www.martapietraszewska.pl/#/Gallery

"Pikaluistelumarkkinat"

Tänään Erfurtissa oli "ihan tavalliset pikaluistelu kilpailut"! Niin ainakin kilpailun kuuluttaja sanoi. Mutta paikan päällä olleena voin kertoa, että yleensä Erfurtissa viikonloppu pikaluistelu kilpailuja katsomassa ei ole kukaan. Tänään paikan päällä oli katsojia noin 1000, toimittajia 100 ja TV-kanavia viisi.

Yleisö tuli katsomaan viisinkertaista olympiamitalistia Claudia Pechsteinia, joka kilpaili ensimmäistä kertaa doping- kiellon päättymisen jälkeen. Kaksi vuotta kestänyt kilpailukielto loppui neljä päivää sitten ja tänään Pechstein luisteli karsintarajan 4.15,00 3000 metrillä rikki. Hänen aikansa oli 4.10,05. Näin hän pääsee luistelemaan ensi viikonlopun maailman Cup-kilpailuihin Salt Lake City:n. Siellä hän yrittää karsiutua vielä maaliskuun alkuun sijoittuviin matkakohtaisiin MM-kiplailuihin.

Oli uskomatonta nähdä Erfurtin hallissa niin paljon katsojia ja toimittajia. Kun olimme minun treeniryhmän kanssa aamulla jäällä treeneissä toimittajia oli jo pilvinpimein testaamassa kameroita ja ottamassa salakuvia Pechsteinista. Yksi toimittaja yritti piiloitua suojapatjan taakse mustan pipon avulla ja saada lähikuvia Pechsteinista poikaystävän kanssa. Pechstain vaikutti aamu jäällä vähän hermostuneelta, mutta kukapa ei olisi kun valtava toimittaja lauma yrittää pysytellä koko ajan kintereillä.

Kilpailun alkaessa osallistujat joutuivat käyttämään urhielija kaulahauhaa kuin isommissa kisoissa konsanaan, vaikka kysessä oli siis aivan tavalliset joka viikkoiset kilpailut Erfuetissa. Kaksi isokokoista turvamiestä vahti tunnelin suulla, ettei jäälle pääse toimittajia tai liian innokkaita katsojia. Kuuluttaja joutui moneen kertaan kuuluttamaan, että ihmiset siirtyisivät kauemmas patjoista luistelijoide kaatumis riskin takia. Yleisöä pyydettiin myös välttämään valokuvausta sillä paikalla oli niin paljon toimittajia, että salaman välkeen pelättiin jo haittaavan urheilijoiden keskittymistä. Minä olin katsomossa juuri 3000m lähdön kohdalla. Patjan vieressä seisoi paljon porukkaa ja kun yksi katsoja alkoi valokuvata Pechsteinia startissa, toinen katsoja mäjäytti tätä kasvoile. Siinä "go to startin" ja "redin" välillä nämä kaksi katsojaa ottivat reän käsirysyä. Vasta kun pamahti molemmat tajusivat lopettaa ja katsoa kilpailua.

Katsojien lisäksi pikaluistelumarkkina tunnelmaa loi makkaran myyjä, kahvila, Erfurtin luisteluseuran juniorit kerjäämässä lahjoituksia pikaluistelulle (sisään pääsy tapahtumaan oli ilmainen) ja Pechsteinin omaelämänkerta kirjan myyjät. Makkaran myyjä sanoi, että paikalla oli enemmän katsojia kuin Saksan mestaruus kilpailuissa. Tietysti silloin, kun minun teki mieli kerran vuodessa makkaraa, edellinen jonottaja vei viimeisen suupalan. Tunnelma hallissa oli kannustava ja panderolleissa luki: "Schön, dass du wieder da bist = mahtavaa, että olet taas täällä." En voi muuta todeta kuin, että Pechstein on yhä hyvin suosittu saksalais urheilun ikoni. Minusta on uskomatonta, että hän tekee paluun vielä 38 vuotiaana (10 päivän kuluttua 39 vuotiaana).

Tässä on linkki paikallisuutisiin, josta löytyy muutamia kuvia.
http://www.thueringer-allgemeine.de/web/zgt/sport/detail/-/specific/Pechstein-schafft-Weltcupnorm-bei-Comeback-in-Erfurt-1165533777

Toivottavasti Hopealuistelu finaalit siellä Porissa ovat yhtä onnistunut tapahtuma, kuin nämä pikaluistelumarkkinat täällä. Terveisiä ja jaksamista kaikille Porin pyrinnön talkoolaisille ja luistelijoille tsemppiä!!

Kuvia ja korealaista ruokaa

Puikoilla syönti on yksi taiteenlaji, jota pitää harjoitella. Vielä tällä harjoittelu kerralla musta ei tullut mestaria. Nämä metalliset oli kauhian isot käteen.. Mutta kuulemma juuri tällaisilla Koreassa syödään joka päivä.

Jep, tällanen padallinen kahdelle hengelle.. Tässä kuvassa on se tulisempi ruoka, jonka korealaistytöt söivät. Multa paloi suu jo teelusikallisesta..



Tässä annoksessa oli sianlihaa, kasviksia, nuudeleita ja tofukuutioita.

Korealaisen ruuan päälle sopii hienosti saksalainen suklaatorttu ja miksattu juoma. Täällä Saksassa kun tykätään, mitä eriskummallisemmista juomasekoituksisa. Tällä kertaa lasissa oli lämmintä appelsiinimehua ja vihreää teetä. Porilaisittain sanottuna, ei hullumpi yhdistelmä.

Huomatkaa pukeutumis koodi: Saksan lippu: keltanen, punanen ja musta.

Nämä ovat näitä saksalaistan herkkuja: suolasia pullia.. Noi sokerilta näyttävät hiput on siis suolaa.. Aika kauheita, mutta tuoreina ja nälkäsenä voi syödä.. 

Tässä opiskellaan ahkerasti.. Öö tai niiku kuvaruutu paljastaa kirjotetaa blogia..



Tällaiselta näyttää oikean Thueringeniläis ravintolan mainoskyltti. Kuvassa minä yritän tavoitella Klöselejä tai jotain sinnepäin. Ne on peruna-jauho palloja. Tosi herkkua täällä, mutta mun mielestä ne ei ole niin hyviä kuin klimppisopan klimpit..



Opiskelua ja kaikkea muuta

Mä oon selvinnyt elämäni ensimmäisestä suullisesta kokeesta. Yhtään kysymystä en ymmärtäny, mutta aina hoksasin jonkun teeman, josta aloin puhumaan. Proffa käytti mahdottoman vaikeaa kieltä puhuessaan, oikeen pröystäili saksan kielellään. Ei kyllä yhtään helpottanu sivistys sanojen käyttöään, vaikka tiesi, että olen vaihtari. Ilmeisesti puhuin sen verran aiheestakin, että pääsin läpi kurssista. Jes, ja illalla eikun kellari partyihin, siis meidän opiskelija kerrostalon pyykkitupaan!

Mainitsemisen arvoinen ilta oli Afkanistanilainen ilta International Cafessa. International Cafessa vaihto-oppilaat pääsevät esittelemään maataan. Joka viikko joku pitää pienen esitelmän ja valmistaa maistiaisia. Afganistanilainen ilta oli yleisömenestys, sillä ruokaa riitti kaikille ja se oli hyvää. Oli kiinnostavaa oppia jotain niinkin erilaisesta maasta kuin Afganistan. Sitä vaan aina ajattelee sotaa ja amerikkalaisa sotilaita, kun kuulee sen maan mainittavan. Mutta siellä ne ihmiset oikeesti elävät! Afganistanilainen perinnetannssi on huimaa pyöritystä!! Wau!! Vähemmästäkin mua alkais huippaamaan!

Pitää kehua myös korealasita ruokaa. Oli mukavaa käydä kahden korealaisen ja taiwanilaisen tytön kanssa kolrealaisessa ravintolassa. Kerrankin sai tietää, onko ruoka oikeasti sellaista, mitä Koreassa syödään. Ja olihan se! Ruoka oli aivan mahtavaa, vaikka niiden nimiä en pystynytkään sanomaan ja sain tuskin mitään suuhuni puikoilla. Onneksi kaveritkaan ei voineet hotkia kaikkia ruokia, koska heidän piti nauraa mun yrityksille saada herkkupaloja kuten liukkaita sieniä, läpinäkyviä mahdottoman pitkiä nuudeleita ja suuria kasvistaskuja suuhun..

Tekniikkaa ja taakkaa

Viime viikko kului jäällä tiukasti tekniikkaa harjoitellessa. Paneuduin erityisesti tekniikan parantamiseen puristuksen ajoittamista etsien. Näin myös videolta omaa luisteluani. Se auttaa aika paljon kun näkee missä ne jalat huitelee, ja sitten voi osottaa kohdan, että tohon kun tulis niin siitä lähtis. Kehareita eli luisteluliiton kehitysryhmään kuuluvia pikaluistelijoita ja Helsinkiläisiä junioreita oli luistelemassa Erfurtissa viime viikolla ja viikonlopun kisassa. Onneksi, sillä multa hajos tietokone edellis viikonloppuna, kun heitin siihen vesilasista vettä. Sain tuliaisiksi jonkun vanhan koneen. Vaikka tämä onkin hirvittävän hidas, niin auttaahan oma kone vähän kouluhommissa ja yhteydenpidossa, kun ei tarvitse mennä kirjaston aukioloaikojen mukaan..

Opiskeluissa taas oli rankka viikko, johon kuului esimerkiksi esitelmän pitäminen aiheesta Suomen koulutusjärjestelmä ja Engeströmin opetusteoreettiset näkökulmat (Finnische Bildungsystem und Engeström´s Lerntheoretische Ansichten) Esitelmä kesti 30 minuuttia ja sen jälkeen saksalaiset opiskelijat kyselivät vielä 20 minuuttia lähinnä kylläkin suomalaisesta koulutus järjestelmästä. Eniten heitä ihmetytti se, että Suomessa oppilaat käyvät ajallisesti alaluokilla paljon vähemmän koulussa kuin Saksassa. Oli aika rankkaa olla estraadilla 50 minuutia vajaavalla saksantaidolla puhumassa sellasista asioista, joita ei aina ihan suomeksikaan ymmärrä.. Onneksi esitelmä riittää tämän kurssin suoritukseksi ja arvosanaksikin tuli: hyvä.

Viikon loppuna koitin kisailla, mutta ei siitä mitään tullut. Kroppa ja mieli oli sen verran väsynyt, että läpiluisteluksihan ne kisat meni. Viisi vuotta sitten kun olin ensimmäistä kertaa Erfurtissa taisin luistella samat ajat kun lauantaina.. Huh huh ja voi voi! Nyt on parasta jättää treenaaminen vähän vähemmälle ja keskittyä viemään opiskelut loppuun. Perjantaina koe-rumba alkaa suullisella kokeella aiheesta Lernen mit Medien: Audivisuelles Lernen und e-learning. Ensi viikolla mulla onkin suurin piirtein kaikki kokeet. Mutta sitten pitää vielä kirjoittaa pari esseetä. Pieni heikotuksen hetki oli, kun kuulin torstaina, että yhteen esseeseen pitääkin kirjoittaa viiden sivun sijasta kymmenen. Eihän kymmenessä sivussa mitään ihmeellistä.. Mutta yritäppä vääntää se saksaksi..

Tää on niin Saksaa aah..

Nyt on joululoma vietty ja levätty kona suomea puhuen. Matkakohtaset SM kisatkin ehdin vikonloppuna luisella ennen kuin maanantaina matkustin taas takaisin tänne Erfurtiin. SM kisoista jäi käteen pronssia 1000 ja 1500 metrillä, taistelua lumisateessa, kompurointia hyvällä kelillä ja luistelua vesisateessa.

Matka Helsingistä Berliniin lentäen, lentoasemalta bussilla juna-asemalle ja junalla Berlinistä Erfurttiin meni mukavasti, mitä nyt kassit taas painoivat liikaa jne.. Kämpillä minua olikin vastassa kämppis, joka oli jo kovasti odottanut, että pääsisi juttelemaan muidenkin kuin paistinpannun pinnan rikkojan kanssa tai keittiön työtasojen täyttäjän ja vihannesten pilaannuttajan kanssa. Minä olin onnelinen siitä, että joku oli ostanut wc-paperia, koska hertsailin ennen joululomaa siitä, ettei kukaan muu osta ikinä sitä tuiki tarpeellista paperia. Tietysti kävin kaupassa ja jouduin toteamaan: Tää on niin Saksaa aah.. ja arghh.. Kun olin latonut ruoka ostokset kassan läpi ja maksamassa huomasin, etten muista saksalaisen pankkikorttini numeroa. Tietysti kassalla ei käynyt allekirjoittaminen eikä suomen pankkikortti. Piti lähteä metsästämään käteistä automaatista ja latoa kaikki tavarat uudelleen kassan hihnan läpi. Tässä kohtaa on pakko mainita, että kyseesä ei ollut mitkään pikku ostokset vaan ajattelin perjätä näillä neljällä kassillisella ruokatarvetta vähän pidemmän aikaa..  

Tiistaina oli mahtavaa päästä taas luistelemaan hallijäällä. Kyllä se luistelu tuntuu vaan aivan erillaiselta liukkaalla jäällä. Harjoituksena meidän ryhmällä oli 2x4x800m ihan reippaalla vauhdilla. Ekassa sarjassa tuntui vielä hyvältä, vaikka takana oli matkustus ja sitä ennen kolme kisapäivää. Mutta tokassa sarjassa hapotus nousikin huimiin lukemin ja kaarteissa alkoi tasapaino horjua. Oli mukava nähdä kaikki paikalliset luistelukaverit pitkästä aikaa ja puhetta riittikin veryttelyssä niin, etten ihan pysynyt perässä, mitä kaikkea täällä olikaan tapahtunut.

Täällä Saksassa ei viime viikolla laiskoteltu vaan opiskeltiin ahkerasti, vaikka minä vielä Suomessa olinkin. Siksi tapasin saksankielen opettajani ja sain kaamean kasan tehtäviä, jotka pitäisi tehdä perjantaihin mennessä valmmiiksi.. Aaahh ja voi huh huh.. Pääsen opiskelemaan passiivia, reseptien kirjoittamista, omien tekstien puhtaaksi kirjoittamista, kuuntelemaan uutisia, kertomaan kotimaasta ja opiskelemaan sanontoja..

Tänään jäätreeneissä oli 2x6km luisteua, jonka päälle tehtiin kiihdytyksiä ja startteja. Kiertäminen porukassa maistui makealle. Iltapäivällä kun olin käynyt tarkistuttamassa muutamia tehtäviä saksanopella tehtiin vielä punttitreeni: jalkakyykkyjä hyppäämällä. Sitten tarjoilin treeniporukalle karjalanpiirakoita, joita olin tuonut kotoa. Ne tuntuivat sopivan myös saksalaiseen makuun toisinkuin salmiakki. =)