Lunta Erfurtissa

Erfurttin joulumarkkinoilla on oikeasti todella kaunista ja paljon hyviä tuoksuja! Sunnuntaina kävin katselemassa ja maistoin Nuenbergiläistä Lebrkuchenia eli vahän piparkakun tapasta keksiä, joka maistui oikeastaan piparin ja jouluiseln hedelmäkuivakakun sekoitukselta.

Tänään aamulla kahdeksan maissa, kun menin luennolle oli jo satanut vähän lunta. Päivän mittaan lunta tuli aika reippaasta ja vieläkin sataa lisää. Saksalainen kullttuuri ja arkipäivä kielikurssilla kiersimme tänään Erfurtin keskustassa paikoissa, joissa Martin Luther on ollut, kuten Augustinoluostari, Michaeliskirkko ja Luthrin opiskelijaasuntola.

Ensimmäinen harkkamatka lumisateessa kämppiksen maastopyörällä. Tänään pääsin siis ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon jäälle. Jipii! Tauti on voitettu ja jäällä pääsin ryhmäni peesiin kiertämään rauhallista vauhtia kahdeksan kilometriä. 

Mikäs näissä maisemissa polkiessa! Vähän kyllä pelotti autojen seassa pyöräillä, koska näytti siltä, että kaikilla ei ole talvirenkaita eikä teiden putsauskaan ole mitenkään huippunopeaa.

Ensimmäinen räsntäsade

Eilen satoi Erfurtissa ensimmäinen räntäsade. Se oli mukavaa, että vihdoin oli vähän kylmempää eli tuntu, että tännekkin voi se talvi tulla. Mutta märkä kasteleva rantä, ei ollut yhtään mukavaa ja raahauduin päivän luennolle sadevaatteet päällä. Hassua oli nähdä vaihtareita, jotka olivat aivan haltioissaan "lumesta". Jotkut japanilaiset, honkongilaiset, thaimaalaiset, teksasilaiset, meksikolaiset, brasilialaiset ja afrikkalaiset ei tietenkään ole koskaan nähneet lunta. Mun mielestä märkiä pikku hippusia ei voinut oikein lumeksi kutsua, niimpä mulle tuli mieleen, että onpa räntä ja räkä samanlaisia sanoja. Molemmat on jotain vähän inhottavaa. Kun sitten selitin suomenkielen hienouksia mun kämppiksille, niin niiden mielestä rakastaa (jonka ne oli ja aikasempaa oppinut) kuulosti myös samalta. Sitä en ihan ensimmäisellä kuulemalla niellyt, että rännän, rään ja rakkauden välillä olisi jonkin kolmiyhteinen merkitys..

Eilen kävin myös lääkärillä ja diagnoosina oli Bronchitis eli keuhkoputkentulehdus. Pitää parannella kunnolla, jotta pääsee taas terveenä treenaamaan. Täytyy kyllä sanoa, että on täällä ihan erillainen systeemi lääkärissä, ihan hirveästi byrokratiaa. Mun piti täyttää vaikka mitä lappuja, papereita ja vakuutteluja, että mulla on vakuutus, kunnes vastaanottovirkailija sano, että nyt voit mennä odottamaan vuoroasi. Sitten kun istuin ja odottelin niin tajusin, ettei virkailija ollut kysynyt edes, miksi mä haluan lääkärille ja mille lääkärille. No onneksi virkailijatäti oli sen varran selvännäkijä, että pääsin yleisläkärille, joka oli mukava ja puhui todella selkeästi saksaa.

Tänään täällä alkaa Erfurtin joulumarkkinat 160. Erfurter Weihnachtsmarkt. Ei voi muuta sanoa kuin, että hurjaa joulutohinaa viisi viikkoa ennen joulua.. Mutta kaikki paikalliset, ovat innoissaan ja odottavat markkinoita, joten kyllä ne taitaa aika hienot olla. Pari viikkoa sitten alkoi näkyä jo valmisteluja ja rakennelmia. Koko kaupunki täyttyy joulukoristeista, valoista, puisista pikku taloista, jotka vastaavat kojujen tehtävää, joulumusiikista, turisteista, kiertävistä esiintyjä-kerjäläisistä ja ammattivarkaista. Myytävänä on käsitöitä, lahjatavaroita ja monen moista syötävää ja juotavaa. Perinteisiä saksalaisia joulutarjottavia pitää tietysti maistaa kuten Glühwain:ia, Nürnberg Lebkucheneita ja saksalaista joulukakkua. Minä odotan kojujen aukeamista, sillä huomasin viime viikolla, että yhdessä paikassa myydään suomalaista hunajaa: mintuntippaa ja muita mun lemppareita. Jos kiinnostaa niin seuraavista linkeistä pääsee pikkuisen kurkkaamaan joulumarkkinatunnelmaa:  http://www.erfurt.de ja  http://ww2.lebkuchen-schmidt.com/index.php

Peruutusten päivä

Tänään mulla oli aamulla kurkku kipeä ja jouduin jäämään kotiin treeneistä. Harmi, sillä tänään olisi ollut yksi mun lempi harjoituksista jäällä eli 2x6km luistelua ja pari suora-kaarre kiihdytystä päälle. Iltapäivällä olisi ollut sprinttivoimaharjoitus jalkakyykkyineen, mutta parempi treenata terveenä sitten. Taisin eilen kylmettää itseni 45min peruskuntohölkän jälkeen, kun poljin kaatosateessa hallilta kotiin.

Myös yliopistolla oli tänään professori kipeanä, joten päivän ainoa luentokin oli peruttu. Nyt sain siis koko päivän huilata ja toivotaan, että tauti menisi nopeasti ohi.

Kuvia Wartburginlinnasta

Tältä näyttää Wartburgin keskiaikainen linna, jossa käytiin vanhempieni kanssa tutustumassa. Linna sijaitis tietysti kukkulan huipulla ja sinne piti ihan oikeesti kavuta pikkupolkua.

Täältä näyttää ulkoapäin kammio, jossa Martin Luther saksansi Uuden Testamentin. Nämä protestanttiset mullistukset sitten myöhemmin vaikutti Suomen historiaankin.. 

Linna sisäpihalla oli lohikäärme kaivo. En voi muutakuin ihailla entisaikojen käsityötä.

Tämä kuva ei ole enää Wartburgin linnasta vaan Erfurtista tuomiokirkkoaukiolta Martininpäivältä viime viikolta. Martininpäivää vietetään täällä valojuhlana ja lapset kiertävät ovelta ovelle laulamassa karkkipalkalla. Tuomiokirkolla oli kaunis valojuhla, jossa lapset lauloivat ja luhdyt heiluivat tahdissa. Tietysti sadettakin vähän ropautti, mutta onneksi lähellä oli leipomo ja siellä vaihtarien kanssa maisteltiin Martinstaghörnshejä eli marmelaadi täytteisiä lehtitaikinapullia.

Voihan palaneet mannaryynit

Voihan palaneet mannaryynit, kun en ole kerinnyt kirjoittamaan pitkään aikaan tänne blogiini mitään. Kuukausi on kulunut niin, että hujahti. Viime kirjoittaman jälkeist kohokohdat pikakelauksella ovat olleet seuraavanlaisia: Mun vanhemmat kävi vierailemassa Erfurtissa pidennetyn viikonloppureissun ja vierailtiin keskiaikaisessa Wartburgin linnassa idyllisessä Eisenahin kaupungissa. Kävin Berlinissä kisaamassa ja huomaasin, että olen ihan poikki, rikki, väsynyt ja luistelin huonoimman ajan sitten moneen vuoteen sisähallissa. Sain melkein kortisoni piikin polveeni kun en ymmärtänyt, mitä ne lääkärit puhuivat saksaksi polveani tutkiessaan. Sen verran ajoissa tajusin, että kerkesin kieltäytymään ruiskeesta. Vaikka polvi olikin kipeä, en halunnut enää piikkiä, sillä se tuntui jo paremmalta fysioterapian jälkeen.

Multa on puhjennut kaksi kertaa pyöränkumi, mutta molemmilla kerroilla siitä on seurannut jotain hyvää. Ekalla kerralla tutustuin yhteen uuteen saksalais luistelijaan, jonka kanssa en vielä ollut jutellut ja tokalla kerralla eli sunnuntai aamuna seitsemältä päädyin Erfurtin keskustassa ostamaan uunituoreen aamuleivoksen odottaessani vaihtoratikkaa. Oli aika kummallinen fiilis syödä lämmintä makeaa leivosta rauhallisessa keskustassa kauniin aurinkoisen päivän lämpimänä aamuna. En ollut kyllä  lauantai aamuna kovin onnessani kun huomasin kisaan lähtiessä, että pyöränkumi on tyhjä. Ei auttanut kuin lähteä ratikalla, mutta kuinka ollakkaan keskustassa oli päätetty järjestää mielenosoitus jotakin vastaan, oli paljon punaista, huudeltiin kovaa iskulauseita jne. Mielenosoitus tarkoitti siis sitä, että keskustassa ei päässyt ratikallakaan kulkemaan, joten tämä tyttö joutui juoksemaan/ kävelemään neljä kilometriä. Luisteluhallille päästyäni olin teitenkin aikalailla myöhässä aikataulusta ja pääsinkin melkein heti starttaamaan kisa viivalle. Mutta tällä kertaa 500 metriä ei kulkenut kovin räjähtävästi.

Yliopistolla kurssit ovat lähteneet enemmän ja vähemmän menstyksellisesti käyntiin. Joillakin kursseilla jopa tajuan mistä puhutaan, toisilla kursseilla välillä pohdin, että hups mistäköhän nyt puhutaan. Kovasti saksalaiset painottavat omia pedagogejaan ja filosofejaan, vaikka samasta asiasta Suomessa olen oppinut muitakin meilipiteitä. Tykkään hirveästi yhden professorin tavsta puhua todella kiinnostvasti, mutta harmi, että en ymmärrä kovin paljon aiheesta sosiaalinen kompetenssi saksaksi. Olen jo aloittanut yhden esseen valmistelun erityispedagogiikan kurssille, sillä siihen saa tehdä haastatteluja. Haastattelin saksaksi honkongilaista vaihto-opiskelijaa aiheesta normaalius ja vammaisuus. Vielä pitää löytää joku saksalainen vastaaja ja kirjoittaa kuusi sivua teiteellistä tekstiä saksaksi. Kiinnostavaa nähdä, miten sitä tekstiä sitten loppujen lopuksi syntyy vieraalla kielellä. 

Jos palataan tuohon otsikkoon: "Voihan palaneet mannaryynit", niin tulipahan niinkin sanottua tuossa menneellä viikolla. Laiton väärän levun päälle ja hetken kuluttua huomasin, että mannaryynipurkki käryää. Hyvä ettei liekkejä näkynyt jo kun sain paketin heitettyä lavuaariin veteen. Paketti haisi palaneelle, oli mustunut ja mannaryynit olivat kökkööntyneet kokkareiksi. Keitn silti ryyneistä puuroa, mutta se jäi todella klimppiseksi. Ai jaa ja miksi ihmeessä pidit pakettia hellalla haluaisivat kaikki järkevät ihmiset minulta nyt kysyä. No yrittäkääpäs itse elää neljän opiskelijan solussa, jossa on n. 30 senttimetriä pöytätyötilaa, varsinkin kun toiset haluavat ehdottomasti säilyttää mandariinejaan, appelsiinejaan, sipujeljaan, öljyjään, leipiään, voitaan (!) ja maitoaan (!) tässä tilassa, vaikka kaapissa olisi tilaa..