Hauskaa Joulua ja onnellista Uutta Vuotta!

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille lukijoille, tukijoille, ystäville ja yhteistyökumppaneille! Oikein lokoisaa ja rauhallista Joulua! Jatketaan taas ensi vuonna uusilla kujeilla!

SM-Kisat Lumisateessa

Viime viikonloppuna luisteltiin Yleisluistelijoiden Suomen mestaruuskilpailut Helsingissä. Lensin sopivasti Erfurtista samalla joululomalle ja Yleis SM-kisoihin. Kisasää laittoi vähän haasteita halliolosuhteiden jälkeen. Lauantaina kävi aikamoinen puhuri ja sateli hiljakseen lunta. Sunnuntaina lunta satoi kisan aikana ainakin 15cm lisää.. Täytyy kyllä sanoa, ettei Saksassa ole ollut kovin kylmää vielä joten pikku pakkanen -10 tuntui. Päätinkin luistella vaaleanpunainen kypärämyssy päässä, jottei pää palellu viimasta. Haasteisesta säästä huolimatta kilpailuissa oli hauskaa. Nytpä ei ollut harmaita seiniä, vaan upeat talvimaisemat. Vaikka hallissa luisteleminen liukkaamilla jäillä on hienoa, hallissa menettää ulkoilman raikkauden, talvimaisemat, tähdet ja kuun...

Lyhyet matkat 500m ja 1500m ei ihan kulkeneet, mutta 3000m ja 5000m tuli Suomen mestaruus kotiin viemisiksi. Ajat eivät yltäneet ennätyksiin tässä säässä, mutta tiukkaa taistelua väännettiin Elina Riskun kanssa 3000 metrillä. Minä vein matkakohtaisen mestaruuden ja Elina voitti yhteispiste kilpalun. Yhteispisteissä minä sain pronssia, Saana Hyttisen ollessa hopealla. Joukkue kilpailussa meidän seuralla oli kolme joukkuetta!! Enemmän kuin ehkä ikinä ainakaan mun aikana. Hyvä PoPy! Miehissä PoPy sai kultaa ja viidennen sijan. Naisissa minä, Anu ja Anni luisteltiin hopealle. Meillä oli hyvä suunnitelma joka meni jo lähdössä uusiksi, kun mentiinkin vahingossa väärään järjestykseen letkassa. Mutta maaliin päästiin ja letka pysyi kasassa veläpä koko matkan. Oli kiva nähdä kaikkia luistelun ystäviä täällä Suomessa pitkästä aikaa!

Tällä viikolla ohjelmassa ei ole jääharjoittelua vaan ihan kuivatreeniä ja pyörällä ajoa, sissällä kuntopyörällä eikä ulkona näissä talvipakkasissa. Suunnitelmissa on myös tehdä hirveä kasa Saksan kielen lisätehtäviä, joita sain kun jouduin SM-kisojen takia jättämään luentoja väliin. Nyt on kuitenkin aika rauhoittua hetkeksi joulun viettoon!

Lunta Erfurtissa

Erfurttin joulumarkkinoilla on oikeasti todella kaunista ja paljon hyviä tuoksuja! Sunnuntaina kävin katselemassa ja maistoin Nuenbergiläistä Lebrkuchenia eli vahän piparkakun tapasta keksiä, joka maistui oikeastaan piparin ja jouluiseln hedelmäkuivakakun sekoitukselta.

Tänään aamulla kahdeksan maissa, kun menin luennolle oli jo satanut vähän lunta. Päivän mittaan lunta tuli aika reippaasta ja vieläkin sataa lisää. Saksalainen kullttuuri ja arkipäivä kielikurssilla kiersimme tänään Erfurtin keskustassa paikoissa, joissa Martin Luther on ollut, kuten Augustinoluostari, Michaeliskirkko ja Luthrin opiskelijaasuntola.

Ensimmäinen harkkamatka lumisateessa kämppiksen maastopyörällä. Tänään pääsin siis ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon jäälle. Jipii! Tauti on voitettu ja jäällä pääsin ryhmäni peesiin kiertämään rauhallista vauhtia kahdeksan kilometriä. 

Mikäs näissä maisemissa polkiessa! Vähän kyllä pelotti autojen seassa pyöräillä, koska näytti siltä, että kaikilla ei ole talvirenkaita eikä teiden putsauskaan ole mitenkään huippunopeaa.

Ensimmäinen räsntäsade

Eilen satoi Erfurtissa ensimmäinen räntäsade. Se oli mukavaa, että vihdoin oli vähän kylmempää eli tuntu, että tännekkin voi se talvi tulla. Mutta märkä kasteleva rantä, ei ollut yhtään mukavaa ja raahauduin päivän luennolle sadevaatteet päällä. Hassua oli nähdä vaihtareita, jotka olivat aivan haltioissaan "lumesta". Jotkut japanilaiset, honkongilaiset, thaimaalaiset, teksasilaiset, meksikolaiset, brasilialaiset ja afrikkalaiset ei tietenkään ole koskaan nähneet lunta. Mun mielestä märkiä pikku hippusia ei voinut oikein lumeksi kutsua, niimpä mulle tuli mieleen, että onpa räntä ja räkä samanlaisia sanoja. Molemmat on jotain vähän inhottavaa. Kun sitten selitin suomenkielen hienouksia mun kämppiksille, niin niiden mielestä rakastaa (jonka ne oli ja aikasempaa oppinut) kuulosti myös samalta. Sitä en ihan ensimmäisellä kuulemalla niellyt, että rännän, rään ja rakkauden välillä olisi jonkin kolmiyhteinen merkitys..

Eilen kävin myös lääkärillä ja diagnoosina oli Bronchitis eli keuhkoputkentulehdus. Pitää parannella kunnolla, jotta pääsee taas terveenä treenaamaan. Täytyy kyllä sanoa, että on täällä ihan erillainen systeemi lääkärissä, ihan hirveästi byrokratiaa. Mun piti täyttää vaikka mitä lappuja, papereita ja vakuutteluja, että mulla on vakuutus, kunnes vastaanottovirkailija sano, että nyt voit mennä odottamaan vuoroasi. Sitten kun istuin ja odottelin niin tajusin, ettei virkailija ollut kysynyt edes, miksi mä haluan lääkärille ja mille lääkärille. No onneksi virkailijatäti oli sen varran selvännäkijä, että pääsin yleisläkärille, joka oli mukava ja puhui todella selkeästi saksaa.

Tänään täällä alkaa Erfurtin joulumarkkinat 160. Erfurter Weihnachtsmarkt. Ei voi muuta sanoa kuin, että hurjaa joulutohinaa viisi viikkoa ennen joulua.. Mutta kaikki paikalliset, ovat innoissaan ja odottavat markkinoita, joten kyllä ne taitaa aika hienot olla. Pari viikkoa sitten alkoi näkyä jo valmisteluja ja rakennelmia. Koko kaupunki täyttyy joulukoristeista, valoista, puisista pikku taloista, jotka vastaavat kojujen tehtävää, joulumusiikista, turisteista, kiertävistä esiintyjä-kerjäläisistä ja ammattivarkaista. Myytävänä on käsitöitä, lahjatavaroita ja monen moista syötävää ja juotavaa. Perinteisiä saksalaisia joulutarjottavia pitää tietysti maistaa kuten Glühwain:ia, Nürnberg Lebkucheneita ja saksalaista joulukakkua. Minä odotan kojujen aukeamista, sillä huomasin viime viikolla, että yhdessä paikassa myydään suomalaista hunajaa: mintuntippaa ja muita mun lemppareita. Jos kiinnostaa niin seuraavista linkeistä pääsee pikkuisen kurkkaamaan joulumarkkinatunnelmaa:  http://www.erfurt.de ja  http://ww2.lebkuchen-schmidt.com/index.php

Peruutusten päivä

Tänään mulla oli aamulla kurkku kipeä ja jouduin jäämään kotiin treeneistä. Harmi, sillä tänään olisi ollut yksi mun lempi harjoituksista jäällä eli 2x6km luistelua ja pari suora-kaarre kiihdytystä päälle. Iltapäivällä olisi ollut sprinttivoimaharjoitus jalkakyykkyineen, mutta parempi treenata terveenä sitten. Taisin eilen kylmettää itseni 45min peruskuntohölkän jälkeen, kun poljin kaatosateessa hallilta kotiin.

Myös yliopistolla oli tänään professori kipeanä, joten päivän ainoa luentokin oli peruttu. Nyt sain siis koko päivän huilata ja toivotaan, että tauti menisi nopeasti ohi.

Kuvia Wartburginlinnasta

Tältä näyttää Wartburgin keskiaikainen linna, jossa käytiin vanhempieni kanssa tutustumassa. Linna sijaitis tietysti kukkulan huipulla ja sinne piti ihan oikeesti kavuta pikkupolkua.

Täältä näyttää ulkoapäin kammio, jossa Martin Luther saksansi Uuden Testamentin. Nämä protestanttiset mullistukset sitten myöhemmin vaikutti Suomen historiaankin.. 

Linna sisäpihalla oli lohikäärme kaivo. En voi muutakuin ihailla entisaikojen käsityötä.

Tämä kuva ei ole enää Wartburgin linnasta vaan Erfurtista tuomiokirkkoaukiolta Martininpäivältä viime viikolta. Martininpäivää vietetään täällä valojuhlana ja lapset kiertävät ovelta ovelle laulamassa karkkipalkalla. Tuomiokirkolla oli kaunis valojuhla, jossa lapset lauloivat ja luhdyt heiluivat tahdissa. Tietysti sadettakin vähän ropautti, mutta onneksi lähellä oli leipomo ja siellä vaihtarien kanssa maisteltiin Martinstaghörnshejä eli marmelaadi täytteisiä lehtitaikinapullia.

Voihan palaneet mannaryynit

Voihan palaneet mannaryynit, kun en ole kerinnyt kirjoittamaan pitkään aikaan tänne blogiini mitään. Kuukausi on kulunut niin, että hujahti. Viime kirjoittaman jälkeist kohokohdat pikakelauksella ovat olleet seuraavanlaisia: Mun vanhemmat kävi vierailemassa Erfurtissa pidennetyn viikonloppureissun ja vierailtiin keskiaikaisessa Wartburgin linnassa idyllisessä Eisenahin kaupungissa. Kävin Berlinissä kisaamassa ja huomaasin, että olen ihan poikki, rikki, väsynyt ja luistelin huonoimman ajan sitten moneen vuoteen sisähallissa. Sain melkein kortisoni piikin polveeni kun en ymmärtänyt, mitä ne lääkärit puhuivat saksaksi polveani tutkiessaan. Sen verran ajoissa tajusin, että kerkesin kieltäytymään ruiskeesta. Vaikka polvi olikin kipeä, en halunnut enää piikkiä, sillä se tuntui jo paremmalta fysioterapian jälkeen.

Multa on puhjennut kaksi kertaa pyöränkumi, mutta molemmilla kerroilla siitä on seurannut jotain hyvää. Ekalla kerralla tutustuin yhteen uuteen saksalais luistelijaan, jonka kanssa en vielä ollut jutellut ja tokalla kerralla eli sunnuntai aamuna seitsemältä päädyin Erfurtin keskustassa ostamaan uunituoreen aamuleivoksen odottaessani vaihtoratikkaa. Oli aika kummallinen fiilis syödä lämmintä makeaa leivosta rauhallisessa keskustassa kauniin aurinkoisen päivän lämpimänä aamuna. En ollut kyllä  lauantai aamuna kovin onnessani kun huomasin kisaan lähtiessä, että pyöränkumi on tyhjä. Ei auttanut kuin lähteä ratikalla, mutta kuinka ollakkaan keskustassa oli päätetty järjestää mielenosoitus jotakin vastaan, oli paljon punaista, huudeltiin kovaa iskulauseita jne. Mielenosoitus tarkoitti siis sitä, että keskustassa ei päässyt ratikallakaan kulkemaan, joten tämä tyttö joutui juoksemaan/ kävelemään neljä kilometriä. Luisteluhallille päästyäni olin teitenkin aikalailla myöhässä aikataulusta ja pääsinkin melkein heti starttaamaan kisa viivalle. Mutta tällä kertaa 500 metriä ei kulkenut kovin räjähtävästi.

Yliopistolla kurssit ovat lähteneet enemmän ja vähemmän menstyksellisesti käyntiin. Joillakin kursseilla jopa tajuan mistä puhutaan, toisilla kursseilla välillä pohdin, että hups mistäköhän nyt puhutaan. Kovasti saksalaiset painottavat omia pedagogejaan ja filosofejaan, vaikka samasta asiasta Suomessa olen oppinut muitakin meilipiteitä. Tykkään hirveästi yhden professorin tavsta puhua todella kiinnostvasti, mutta harmi, että en ymmärrä kovin paljon aiheesta sosiaalinen kompetenssi saksaksi. Olen jo aloittanut yhden esseen valmistelun erityispedagogiikan kurssille, sillä siihen saa tehdä haastatteluja. Haastattelin saksaksi honkongilaista vaihto-opiskelijaa aiheesta normaalius ja vammaisuus. Vielä pitää löytää joku saksalainen vastaaja ja kirjoittaa kuusi sivua teiteellistä tekstiä saksaksi. Kiinnostavaa nähdä, miten sitä tekstiä sitten loppujen lopuksi syntyy vieraalla kielellä. 

Jos palataan tuohon otsikkoon: "Voihan palaneet mannaryynit", niin tulipahan niinkin sanottua tuossa menneellä viikolla. Laiton väärän levun päälle ja hetken kuluttua huomasin, että mannaryynipurkki käryää. Hyvä ettei liekkejä näkynyt jo kun sain paketin heitettyä lavuaariin veteen. Paketti haisi palaneelle, oli mustunut ja mannaryynit olivat kökkööntyneet kokkareiksi. Keitn silti ryyneistä puuroa, mutta se jäi todella klimppiseksi. Ai jaa ja miksi ihmeessä pidit pakettia hellalla haluaisivat kaikki järkevät ihmiset minulta nyt kysyä. No yrittäkääpäs itse elää neljän opiskelijan solussa, jossa on n. 30 senttimetriä pöytätyötilaa, varsinkin kun toiset haluavat ehdottomasti säilyttää mandariinejaan, appelsiinejaan, sipujeljaan, öljyjään, leipiään, voitaan (!) ja maitoaan (!) tässä tilassa, vaikka kaapissa olisi tilaa..

Uni Vorlesung anfang = Kurssit alkoi yliopistolla

Tällä viikolla alkoi kaikki oikeat kurssit yliopistolla. Maanantaina oli kolme saksan kurssia. Ne vaikuttivat aika mukavilta. Yhdessä tutustutaan saksan kulttuuriin ja arkipäivään, toisessa harjoitellaan kirjoittamista ja kolmannessa yritetään kartuttaa sanavarastoa. Perjantain mulla on vielä kaksi saksan kurssia: kielioppia ja kuulunymmärtämistä.

Tiistaina mulla oli ensimmäinen oman alan eli kasvatustieteen kurssi: Lernen und lehren in Kontext Allgemeine Didaktik. Suomenkis sanottuna jotakin didaktiikkaa opetuksesta ja oppimisesta.. Ymmärsin hyvin, kun professori puhui, mutta vähän tämä kurssi arveluttaa, sillä proffa varoitteli kurssin olevan varsin teoreettinen. No katsotaan nyt sitten myöhemmin pysynkö kärryillä. Kiinnostavaa täällä Saksassa on se, että täällä ei toimi etukäteis ilmoittautuminen netissä, vaan paikalle pöllähtää ennalta arvaamaton määrä ihmisiä. Jotkut kurssit ovat tupaten täynnä ja joihinkin ei tule ketään. Tämä didaktiikan kurssi oli niin täynnä, että jouduin istumaan ikkunalaudalla, vaikka saavuin paikalle 15 minuuttia etuajassa. Aikaisempaa en olisi kerinnyt paikalle varailemaan paikkaa, sillä tulin suoraan jäätreeneistä luennolle.

Keskiviikkona mulla ei ole luentoja, vaan voin keskittyä rauhassa kahteen jääharjoitukseen. Aamupäivällä tehtiin intervallia ja päiväunien jälkeen kierrettiin kenttää ympäri 10 kilometrin verran.

Tänään aamupäivän treenien jälkeen mulla oli kolme luentoa, joka tarkoittaa paikallaan istumista kahdestatoista kuuteen. Ensimmäinen kurssi oli sosiaali didaktiikkaa ja vaikutti todella kiinnostavalta. Professori lupasi, ettei minun tarvitse tehdä loppukoetta, vaan keksitään mulle joku kiva kotitehtävä, kun olen vaihtari. Toinen kurssi on seminaari, jossa tehdään jotakin ryhmätöitä, mutta kurssin oikea professori oli kipeä, eikä sijainen osannut pajon mitään kertoa, vaan luki suoraan kalvoilta.

Päivän viimeinen kurssi oli todellinen happilopputunti. Sali oli niin täynnä, että puolet porukasta ei mahtunut alkuksi sisään, vaan yritti kuunnella käytävän puolelta kunnes professori teki tilaa auditorion lavalle. Minä pääsin istumaan lavalle pöydän alle!! Kuulostaa eipäilyttävältä, mutta voin kertoa, että 1,5h pöydän alla istuminen ei ole kovin ergonomista eikä mitenkään romanttista.. Kaikilla salissaolijoilla punotti posket hapen puutteesta ja liiasta läheisyydestä. Tietysti siitä saa päänsäryn. Minä sain senverran kovan päänsäryn, että päädyin illalla siivoamaan keittiön ja vessan lattiat meidän solusta.. 

Finnsche Sauna saksalaisittain

Olin eilen paikallisessa uimahallissa testaamassa saunaa. Näillä saksalaisilla on aika hassu käsitys saunasta. Ensinnäkin sauna on jotain luksusta ja maksaa 10 euroa. Siis ihan oikeesti normaali uinti maksaa 3,20 euroa, mutta kun haluaa vähän lämmitellä hinta nousee roimasti. Toiseks  kun saavun saunatlaan Finnische Saunassa lukee pääsy kielletty tällä hetkellä, menossa joku sana saksaksi, mitä en ymmärrä. Ajattelen, että onpas outoa, no siirryn sitten kuivaan saunaan. Kuivassa saunassa on kuivaa, vaihtuvat värivalot ja siellä soi klassinen musiikki. Ihan rentouttavaa, jos varpaita ei palelisi niin paljon luistelutreenien jäljiltä..

Päätän lähteä uudelleen katsomaan, mikä siinä suomalaisessa saunassa oikein on kun sinne ei voi mennä. Näen oven takaa alastomia ihmisiä miehiä ja naisia ja yhden uimahallityöntekijän henkilökunnan vaatteet päällä heiluttelemassa pyyhettä. Joidenkin minuuttien kuluttua näen ihmisten liikuttelevan käsiään edessään ihan kuin saadakseen lisää happea ja työntekijä lisää vettä löylyyn. Sitten kaikki ihmiset purkautuvat ulos saunasta. Kummallinen näytös on päättynyt. Öö, kertoisko joku mitä täällä tapahtuu?? Pujahdan saunaan yksinäni, muut ihmiset näyttävät tarvitsevan tauon. No, suomalaisessa saunassa on sentään vähän lämpimämpi kuin kuivassa saunassa ja vähän ajan kuluttua päätän lähteä uimaan.

Uinnin jälkeen olen taas tietysti jäässä, kun tein vielä vesijumppaakin. Voi että kun uimahallissa on pitkät kylmät käytävät. Ei muuta kuin saunaan koko rahan edestä. Mutta nyt saunassa on muitakin ihmisiä ja kylmä. Tällä kylmyydellä saisin istua saunassa koko päivän, että lämpiäisi. Alastomat miehet puhuvat jotain sauna säännöistä, jotka luin kummissani saunaan tullessa. Niissä suositellaan saunomista kaksi kertaa 15 minuutin ajan, rentoutumista vilvoittelun ajan, lämpimiä ja kylmiä jalkakylpyjä ja monenlaista muuta, jota en ymmärrä. Kaikki pitää suorittaa tietyssä järjestyksessä ja tietyn ajan. Eräs mies näyttää huonovointiselta ja katsoo koko ajan hiekkatiimalasia jonka käänsi tullessaan saunaan. Ajattelein sanoa hänelle, että saunassa pitää kuunnella itseään, eikä mitään kahjoja sääntäjä ja kelloja, mutta seinällä lukee, että kunnioita sauna hiljaisuutta, joten jätän sanat ajatuksen tasolle.

Kun olen istunut saunassa ainakin 20 minuuttia ilman hikeä päätän kysyä eräältä mieheltä, missä on vettä ja kauha, jotta voin heittää löylyä. Mies ei ymmärrä suomalsista löyly sanastoa, eikä ideaa vedestä kiukaalle saksaksikaan, joten päätän hakea pukuhuoneesta juomapulloni. Täytän pullon suihkussa ja heitän löylyä. Vihdoinkin tulee vähän lämpöä. Toistan toimenpiteen kolmesti, ennen kuin lähden jääkylmään suihkuun ja pukeutumaan yhdessä miesten kanssa. Niin, saunassa valtaosa asiakkaista oli miehiä ja voin kyllä hyvin ymmärtää syyn. Miesten on helpompi piiloutua pieneen osaan pyyhettä, kun saunassa lmeisesti todella pitäisi olla alasti yhdessä kaikkien kanssa, eikä niin kuin minä pyyhkeeseen verhoutuneena. 

Tosi tieteellistä toimintaa

Tänään oli viiminen päivä aloituskielikurssia. Onpa kolme viikkoa mennyt nopeasti! Saimme jo tietää, miten eilinen koe meni. Täällä kun aina näköjään testataan kaikki kurssit numerolla. Minulle tuli numeroksi sellanen keski välin numero, siis ei huono eikä hyvä. Siitä on mun mielestä hyvä lähteä. Eipä noilla numeroilla hirveästi väliä ole, tärkeintä on mun mielestä se, mitä on oikeasti oppinut. Ensi viikko on orientaatio viikko ja sitten alkaa luennot toden teolla. Minun pitää ensi viikolla ilmoittautua kursseille ja avata paikallinen pankkitili. Täällä se tarkottaa varmaan vähän enemmän pyrokratiaa kuin Suomessa. Kursseillekaan kun ei voi netissä ilmoittautua niin kuin meillä Helsingissä..

Tosi tieteellistä toimintaa on ollut myös jäällä. Tällä viikolla ollaan otettu joka jäätreenin yhteydessä laktaatti arvoja. Se tarkottaa siis sitä, että korvaan pistetään reikä ja otetaan pikkasen verta, jota myöhemmin tutkitaan. Mulla alkaa olemaan vasen korva jo vähän sininen.. Näiden laktaatti arvojen avulla sitten valmentaja voi sanoa, että sun ja sun pitää luistella kovempaa ja sun hiljenpaa. Tänään laktaateista selvisi esimerkiksi se, että osa ryhmästä lähti palauttavalle hölkkä lenkille ja osa meni jäälle. Suomessa meilltä ei koskaan jäätreenien yhteydessä ole otettu laktaatteja varmaan siksi, että se on niin kallista. Mutta muutenkin olen huomannut, että täällä on paikallisella seuralla oma kunnon luistelujärjestelmä ja Suomessa me vain harrastelemme saksalaisten järjestelmään verrattuna. Tänään kysyin kuinka monta ammattipikaluisteluvalmentajaa seuralla on. Vastaus oli 15 valmentajaa. Vertailun vuoksi Suomessa on koko maassa tällä hetkellä 4 palkallista valmentajaa. Aika eri pohjat järjestää lapsille luistelu harrastus.

Tuo yllä oleva kuva ei nyt oikein sovi tähän tekstiin, mutta se on valokuva yliopiston ja jäähallin väliseltä  matkalta. Tämä Erfurt on todella upea vanha kaupunki. Ai niin siitä minun piti vielä kertoa, että tiistaina toheloin toden teolla, kun jätin avaimet kotiin ja huoneen ovenkin vielä auki. Pikkasen iski jäähallilla paniikki, että kaikki tavarat varastetaan enkä pääse hallilta pois kun olin lukinnut pyöräni ja luistinkaapin avainkin on kotona niin en pääse treeneihinkään. Mutta onneksi hallilla oli vara-avain kaappiin ja ihana mitbewohnerini eli naapurini kävi hakemassa avaimen.. Mahtavaa!

Tag der Deutschen Einheit in Berlin

Viikonloppuna olin Berlinissä moikkaamassa suomalsia luistelijoita. Kehitysryhmällä ja junnu joukkueella oli harjoitusleiri siellä. Sain veljeltäni ja siskoltani halauksia ja ikioman tyynyni, jota en tyhmyyksissäni ollut heti tajunnut ottaa tänne Erfurttiin mukaan. Berlinin visiitti oli aikamoinen pikareissu, kun lähdin lauantaina kahden treenin jälkeen junalla ja tulin sunnuntai iltana takaisin. Juna matkan Erfurtista Berliniin ja päinvasoin pitäisi kestää 2,5h, mutta oihan ne vähän myöhässä tietysti..  Mutta oli mukavaa nähdä kaikkia kannatti lähteä köröttelemään junalla.

Saksassa vietetään 3.10 joka vuosi juhlaa 1989 vuoden kunniaksi, jolloin muuri murtui ja saksat yhdistyivät. Tänä vuonna juhla osui sunnuntaille ja kun kerran Berlinissä oltiin kävimme Brandenburgin torilla katsomassa Tag der Dutschen Einheit konserttia. Siellä oli ihmisiä aivan riittävästi eli tungokseksi asti, mutta ihmeellisen rauhallista. Lukuunottamatta keiken kirjavia turistien rahan kerääjiä, kuten jättisaippuakuplien puhaltelija, Saksan, Amerikan ja Neuvostoliiton sotilaspukuihin pukeutuneita nuoria, jotka vaativat rahaa turistien kuvauksesta..

Veljeni laittoi minulle myös uudet luistimet vanhoihin teriin kiinni. Pääsin tänään kokeilemaan jäällä siis uusia luistmia, jotka on kustom madet mun jalkaan sopiviksi. Aluksi ei kyllä tuntunut yhtään hyvältä, mutta kun luisteltiin 12 km, niin luistimiin tuntui tottuvan. Reenin jälkeen jaloissa oli vähän hankaumia, mutta ei pahoja. Huomenna pääsen kokeilemaan niitä vähän taas lisää. Ja nyt minun naapurini sanoo, että minun pitää kirjottaa tänne, että tänään hän teki mahtavaa kanarisottoa meille. Oli erittäin hyvää puolalaista ruokaa! Nyt painun pehkuihin.

Sadetta pimeässä kellarissa

Viime viikko päättyi sunnuntaina sateiseen ja märkään Laibzigin exkursioon. Tutustuimme kaupungin nähtävyyksiin (eli aika upeisiin kirkkoihn) ja Stasi museoon. Opin uusia asioita Stasista eli entisen DDR:n aikaisesta suojelupoliisista. Vierailumme herätti keskustelua maanantaina myös kielikurssilla ja professorimme kertoi, miten hän oli aina DDR aikaan huokaissut helpotuksesta lukiolaisten tunnin jälkeen, kun kukaan ei ollut esittänyt liian teräviä tai analyyttisia kysymyksiä. Tuolloin opettajien piti heti raportoida tapauksesta rehtorille.. Kaikki koululaisten tekemät työt myös tarkastettiin liian länsimaalas ystävällisen ajattelun varalta ja opettajaien piti kirjoittaa oppilaista henkilökuvauksia, vaarallisen toiminnan (itsenäisen ajattelun) välttämiseksi.. Minusta on aina mielenkiintoista oppia paikallisesta historiasta ja kuulla sellaisen henkilön puhuvan asiasta, joka on elänyt tuolloin.

Alkuviikko jatkui sateisena ja keskiviikkona ajattelin, ettei sade lopu enää koskaan tänä syksynä, sillä olin kylmissäni ja kyllästynyt ajamaan litimärkänä pyörällä luisteluhallille. Vaikka minulla on sadetakki ja -housut, kura ja märkä tuntui joka paikassa. Onneksi täällä on luisteluhalli, jossa saa kuivaa valohoitoa ja mukavia treenikavereita. Tällä viikolla meillä oli kielikurssia ja byrokratia hommia yliopistolla aina klo 9-15, jonka jälkeen olen suunnannut luisteluhallille. Kahdeksan maissa olen ollut suunnilleen takaisin kotona harkoista ja sitten on pitänyt tehdä ruokaa ja kielikurssin kotitehtävät. Voi siis sanoa, että tällä viikolla on alkanut sellainen perusarkinen aherrus.

Keskiviikko aamuna sattui inhottava välikohtaus minun ja pyöräni välillä kellarin pyörävarastossa. Pyärän lukko oli kaikesta sateesta ruostunt, eikä halunnut millään aueta ei ystävällisesti eikä väkisin. Ihanan kellarimme valo toimii tietysti ajastimella, joten hetken kuluttua olin pimeässä kellarissa miljoonan pyörän kanssa ilman valoa.. Ei kivaa ja pelkään pimeetä.. Täällä ei tietysti tunneta valokatkaisijoita, jossa on merkkivalo, joten jouduin kopeloimaan pimeässä katkaisijaa ainakin kymmenen minuuttia. Että sellasta.. Onneksi eilen oli jo aivan erillainen ilma ja sain tehtyä pitkän pyörälenkin upeissa maisemissa. Mukavaa oli myös, kun eilen illalla opin tuntemaan yläkerran naapurisolun saksalaisiatyttöjä, kun he tarvitsivat apua pullonkorkin avaamisessa..

Huomenna on luvassa kova treeni päivä: luistellaan 20 kilometria ja ajetaan pari tuntia pyörää, joten taidan mennä nyt keräämään voimia nukkumalla. 

Vihdoin jäälle!!!

Tätä hetkeä on odotettu koko kesä! Tänään luistelin ekaa kertaa koko pitkällä pikaluistelu radalla tällä kaudella. Aikaisemmin kesällä olen päässyt vain muutaman kerran kiertänään ympyrää jääkiekkohallissa. Jää oli hyvä Gunda-Nieman-Stirneman-pikaluisteluhallissa, kun treeni ryhmäni kanssa otimme tuntumaa jäähän tekniikka harjoitteilla. Tuntui todella hienolta olla taas luistimilla, mutta kesätauon huomaa, sillä luistelu väsytti nopeasti. Siksi taidankin mennä nyt nukkumaan. Huomenna on aikainen herätys, kun matkustamme vaihto-oppilaiden ja tuutoreiden kanssa Laipzigiin ihailemaan turistinähtävyyksiä. Jää kiiltelee houkuttavasti kuvassa Erfurtin pikaluisteluhallista..

Pääsin paikalliseen harjoitusryhmään mukaan! Ja kielikurssi alkoi..

Nyt on neljäs päivä takana kielikurssia. Maanantaina kaikki 30 vaihto-opiskelijaa toivotettiin tervetulleiksi ja pääsimme heti testaamaan kielitaitomme kokeella. Tiistaina meidät jaettiin testitulosten mukaisiin ryhmiin. Minä pääsin tai jouduin B2 ryhmään eli kolmesta ryhmästä vaikeimpaan. En ole vielä ihan varma, onko ryhmän taso oikea, vaikka professorin puhetta ymmärrän hyvin, niin harjoitustekstit ovat vaikeita. Professorimme käyttää opetusmenetelmänä paljon puhumista ja meidän onkin pitänyt kertoa koko ryhmälle jo vierustoverista, unelmapartnerista, naimisiinmeno ja lasten saanti traditioista Suomessa. Tänään kehitimme sanavarastoa teemoina: opiskelu ja työn hakeminen.

Maanantaina olin puolalaisen naapurini ja toisen suomalaisen opiskelijan kanssa Ikeassa. Ostin verhot, maton ja henkareita. Verhot ovat mahtavat, kun ei tarvi herätä enää joka aamu kuudelta valoon. Maton ostin, jotta olisi vähän lämpimämpi venytellä lattialla. (Täällä on todella kylmät lattiat, eikä lämmitys ei ole vielä käynnissä.) Nyt huoneessani on paljon punaista väriä, mutta huone tuntuu pienemmältä värikkäänä kuin täysin valkoisena.

Kolmas tärkeä tapahtuma maanantaina oli pikaluistelukoordinaattorin tapaaminen hallilla. Liityin Erfurtin jääurheilu seuraan ja pääsin harjoitusryhmään. Harjoitus ryhmääni kuuluu neljä tyttöä ja kuusi poikaa. He ovat vielä junioreita eli 17-20 vuotiaita, mutta se ei haittaa sillä he ovat kovia menijöitä jäällä. Ryhmän vetäjänä toimii valmentaja herra Wild, joka puhuu todella nopeasti saksaa. Häntä pitäisi teititellä, eikä se ole kaikkein helpointa yhtäkkiä vaihtaa sinuttelusta tetittelyyn ja päinvastoin, kun kaikkia opiskelijoita ja treeni ryhmälaisia saa sinutella. Heti maanantana päsin tutustumaan harjoitusryhmääni juoksutreenin merkeissä.

Keskiviikkona ohjelmassa oli yhteislenkki pyörällä. Yllättävää oli se, että täältä Erfurtista löytyy hieman tasaistakin pyöräilymaastoa. Minusta oli mielenkiintoista, mutta myös hieman hämmentävää, kun valmentaja ajoi autolla tarkastamaan hölkkä lenkkillä ja pyörälenkillä, että kaikki menee hyvin. Sellaista en ole montaa kertaa kokenut kotona. Suomessa ajatellaan, että peruskuntolenkin ja palauttavien harjoitusten tekeminen on jokaisen omalla vastuulla, eikä Suomessa olisi muutenkaan mahdollisuuksia vahtia urheilijoita, sillä ammattivalmentajia on vähän (pikaluistelussa kolme kokomaassa). Pitääpä oikein kysyä, kuinka monta koko päiväistä ammattivalmentajaa Erfurtin seurassa on. Nopeasti arvioituna ainakin kymmenen..

Eilen pyörälenkillä oli todella hieno shortsi keli ja tänään tuntuu vieläkin lämpimämältä. Joten nyt lähden tekemään intervallitreeniä. Lauantaina pitäisi päästä jo ensimmäistä kertaa Gunda-Nieman-Stirneman-halliin pikaluistelemaan.. Odotan jäätä innolla..

Straßenbahn kurs / Ratikoiden törmäyskurssilla..

Eilen opin, että ratikoita ja raiteita kannattaa varoa pyörällä. Onnistuin ajamaan ratikkaraiteen yli niin, että pyörän renkaat tippuivat raiteeseen. En tietenkään pysynyt pystyssä, vaan lensin suoraan päin lyhtypylvästä. Onneksi mulla oli kypärä, vaikka pää ei tällä kertaa maahan osunut. Vähän aikaa keräiltyäni itseäni mukulakivikadulta tulin siihen tulokseen, että selvisin mustelmilla upeasta laskeutumisestani etanaperspektiiviin.

Vähän illemmalla, kun olin etsimässä nopeinta pyöräreittiä asunnoltani luisteluhallille, sain tuta ratikka linjan taas. Aina kun ratikka pysäsi ajoin sen ohitse, ja kun ratikka liikkui, se liukui ohitseni. Kun tätä ärstyttävää ohitus leikkiä oli jatkunut aikansa autotie yhtäkkiä katosi, jouduin ratikan ja kivimuurin väliin. Jarruja käyttämällä tilanne selvisi, kun kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuttanut: ratikka vai kiviseinä.. Jarruta!!

Tänään otin vielä yhden oppitunnin ratikka-tien kanssa. Kosketus vuorossa oli suojatien turvakaiteet, johon pyöränsarvi kävelijää väistäessä osui. Arvaappas oliko vasemmankäden etusormi kaiteen ja sarven välissä? Toivon, että tämä ratikka kurssi olisi tässä ja olisin näillä tunneilla oppinut ajamaan ratikoiden kanssa sovussa. Täällä Erfurtissa on upeat pyörä reitit kun lähtee kaupungin ulkopuolelle. Lenkin aluksi pitää kylläkin pyöräillä 10-15 minuuttia ylämäkeen, koska Erfurt sijaitsee laaksossa niimpä joka ilmansuuntaan kohoaa mukavia mäkiä.

Olin tuutorini kaveriporukan mukana kahvilla ja täytyy sanoa, että nopea tempoisen ryhmäkeskustelun ymmärtäminen ja varsinkin siihen liittyminen on vielä vähän hankalaa saksaksi. Tähän saakka olen yrittänyt puhua täällä vain saksaa ja olenkin saanut saksan kielen taidoistani kiitosta tuutorin kaveriporukalta, kirjastossa, vuokrasopimusta tehdessä ja asuntolan huoltomieheltä, joka kävi laittamassa keittiöön lampun. Mutta kehden keskinen jutustelu on aivan eri asia kuin monen hangen keskustelut. Netin ilmainen sanakirja on ollut ahkerasti käytössäni ja tänään yllätin itseni ajattelemalla saksaksi ruokaa laittaessa. Maanantaina alkaa yliooistolla saksan kielikurssi, joten oppimista on odotettavissa.

Väärä päivä ja ihana tuutori

Nyt olen päässyt onnellisesti perille Erfurtiin ja takana on jo kaksi yötä opiskelija-asunnossa. Mutta aloitetaampa tarina alusta:

Niin kuin viime viikolla pelkäsin tavaraa mahtui kasseihin sen verran, että ylikiloista piti lentokentällä maksaa 95 euroa. Kahden matkalaukun ja yhden pyörän kanssa ei olisi ollut kovin helppoa matkustaa junassa, joten vuokrasin lentokentältä auton. Olin tehnyt varauksen etukäteen ja kun heitin varaus paperit tiskille, asiakaspalvelija yllätti sanomalle, että varaus oli vanhentunut jo kaksi päivää sitten. Olin siis varannut auton väärälle päivälle! Sitähän selviteltiin sitten kahden asiakaspalvelijan ja jonkun direktöörin kanssa, mutta lopulta päädyttiin siihen, että minulta ei veloitettu enempää kuin oli jo kaksi päivää sitten laskutettu. Mutta varaamain kokoista autoa ei ollut paikalla, joten sain pikkuisen Fiatin. Mukava auto, mutta kesti 40 minuuttia mahduttaa kaikki romppeet autoon..

No tuli sitten huristeltua autobaanalla Berlinistä Erfurtiin. Yllättävää oli se, miten helposti löysin, mutta baanalla oli hyvät opasteet ja navigaattori puhui suomea. Välillä meno tuntui kyllä aika hurjalta kun kuusi kaistaa liikkui samaan suuntaan ja jotkut autot ajoivat melkein kahtasataa. Itsekkin kokeilin ajaa 150km/h ja silti ohi huristettiin järkyttävällä vauhdilla. Mutta pikku Fiat ei oikein tykännyt niin kovasta vauhdista, tuuli heilutti pahasti ja kattoikkuna ulvoi. Suurin osa matkaa Berlinistä Erfurtiin on kolmikaistaista tietä ja tyydyinkin ajelemaan keskikaistalla, sillä rekat valtasivat toisen raunakaistan ja toisella huristivat vaihtisokeat.

Erfurtissa minua oli yliopistolla vastassa ihana tuutori. Pääsin heti ilmoittautumaan yliopistolle ja sain asuntolan avaimet. Mä tykkään mun huoneesta! Vaikka tämä on todella pieni, kaikki tarvittava mahtuu hyvin, ja parasta on oma parveke. Vau! Siellä saan säilyttää mun kilpapyörää ja kuivattaa vaikka pyykkiä. Samassa solussa asuu kolme muutakin opiskelijaa, mutta he eivät vielä ole saapuneet. Meillä on yhteinen keittonurkkaus ja kaksi vessaa.

Tuutori on ihana, sillä hän hoiti jo ensimmäisenä päivänä minulle kuntoon saksalaisen puhelin liittymän avauksen ja oikean nettikaapelinkin. Seuraavana päivänä eli eilen oli vuorossa vuokrasopimuksen teko, sakaslaisen ruuan tarjoaminen ja mikä parasta, ystävä. Kun tuutorillani ei illalla ollut aikaa esitellä kaupunkia hän pyysi kämppistään oppaaksi. Sain muhkean esittelykierroksen Erfurtin pimenevässä illassa ja luulen, että sain hänestä ystävän.

Eilen myös soitin Erfurtin pikaluistelu seuraan ja maanantaina menen luistelu hallille tapaamaan erästä valmentajaa, joka lupasi auttaa seuraan liittymisessä. Tänään suunnitelmissa on tutustua lähi alueeseen pyärällä tai juosten, jos alkaa sataa, sillä pahan näköisiä tummia pilviä roikkuu nyt Erfurtin yllä.

Lähdöss Saksaan

Blogissani tulen kirjoittamaan pikaluistelusta, yliopisto-opiskelusta ja kaikesta siltä väliltä puolen vuoden Saksan reissultani.

Helsingin yliopiston kansainvälinen opiskelijavaihdon haku alkoi jo viime tammikuussa paperien pyörittelyllä. Maaliskuuhun mennessä olin lähettänyt saksan kielisen motivaatio kirjeen ja CV:n Erfurtin yliopistoon. Heinäkuussa sain innostavan kirjeen, jossa minut oli hyväksytty Erasmus vaihto-opiskelijaksi. Ihan tavallinen vaihto-opiskelija en taida kuitenkaan olla, sillä joka tyttö ei lähde sunnuntai aamuna yhdeksältä parin tunnin pyörälenkille. No ei siitä sen enempää, voit itse myöhemmin päättää, olenko hölmö, höyrähtänyt vai hurahtanut pikaluisteluun...

Taidan olla tällä hetkellä osa-aikainen opiskelija ja urheilla päätoimisesti. Lajini on pikaluistelu, jonka kautta olen tutustunut myös vaihto kaupunkiini Erfurtiin. Osallistuin vuoden 2006 junnu MM-kisoihin Erfurtissa. Mieleenpainuvinta tuolta reissulta Erfurtista on se, ettei kirkosta kannata suunnistaa. Otin aamulenkillä maamerkin kirkon tornista, mutta parikorttelia sokkeloisia pikkukatuja juostuani olin aivan eksyksissä. Saman tapaisia kirkontorneja näkyi kattojen yllä ainakin kahdeksan. Lopulta kysyin vastaan tulleelta poliisi partiolta lenkkiohjeita takaisin majapaikkaan.

Lähdön hetki koittaa ensi viikolla, joten vielä on paljon asioita hoitamatta ja tietysti se pakkaaminen. Laukkuihini on yrittämässä tungeksia aivan liikaa tavaraa: kilpapyörä, kahdet luistimet, teroitustelineet ja kahdeksan paria kenkiä... Jos näistä pienimmistä tavaroista aloitetaan luetteleminen. Seuraavan kerran kirjoitan kun olen saanut raahattua kaikki tavarani Erfurtiin.