Sadetta pimeässä kellarissa

Viime viikko päättyi sunnuntaina sateiseen ja märkään Laibzigin exkursioon. Tutustuimme kaupungin nähtävyyksiin (eli aika upeisiin kirkkoihn) ja Stasi museoon. Opin uusia asioita Stasista eli entisen DDR:n aikaisesta suojelupoliisista. Vierailumme herätti keskustelua maanantaina myös kielikurssilla ja professorimme kertoi, miten hän oli aina DDR aikaan huokaissut helpotuksesta lukiolaisten tunnin jälkeen, kun kukaan ei ollut esittänyt liian teräviä tai analyyttisia kysymyksiä. Tuolloin opettajien piti heti raportoida tapauksesta rehtorille.. Kaikki koululaisten tekemät työt myös tarkastettiin liian länsimaalas ystävällisen ajattelun varalta ja opettajaien piti kirjoittaa oppilaista henkilökuvauksia, vaarallisen toiminnan (itsenäisen ajattelun) välttämiseksi.. Minusta on aina mielenkiintoista oppia paikallisesta historiasta ja kuulla sellaisen henkilön puhuvan asiasta, joka on elänyt tuolloin.

Alkuviikko jatkui sateisena ja keskiviikkona ajattelin, ettei sade lopu enää koskaan tänä syksynä, sillä olin kylmissäni ja kyllästynyt ajamaan litimärkänä pyörällä luisteluhallille. Vaikka minulla on sadetakki ja -housut, kura ja märkä tuntui joka paikassa. Onneksi täällä on luisteluhalli, jossa saa kuivaa valohoitoa ja mukavia treenikavereita. Tällä viikolla meillä oli kielikurssia ja byrokratia hommia yliopistolla aina klo 9-15, jonka jälkeen olen suunnannut luisteluhallille. Kahdeksan maissa olen ollut suunnilleen takaisin kotona harkoista ja sitten on pitänyt tehdä ruokaa ja kielikurssin kotitehtävät. Voi siis sanoa, että tällä viikolla on alkanut sellainen perusarkinen aherrus.

Keskiviikko aamuna sattui inhottava välikohtaus minun ja pyöräni välillä kellarin pyörävarastossa. Pyärän lukko oli kaikesta sateesta ruostunt, eikä halunnut millään aueta ei ystävällisesti eikä väkisin. Ihanan kellarimme valo toimii tietysti ajastimella, joten hetken kuluttua olin pimeässä kellarissa miljoonan pyörän kanssa ilman valoa.. Ei kivaa ja pelkään pimeetä.. Täällä ei tietysti tunneta valokatkaisijoita, jossa on merkkivalo, joten jouduin kopeloimaan pimeässä katkaisijaa ainakin kymmenen minuuttia. Että sellasta.. Onneksi eilen oli jo aivan erillainen ilma ja sain tehtyä pitkän pyörälenkin upeissa maisemissa. Mukavaa oli myös, kun eilen illalla opin tuntemaan yläkerran naapurisolun saksalaisiatyttöjä, kun he tarvitsivat apua pullonkorkin avaamisessa..

Huomenna on luvassa kova treeni päivä: luistellaan 20 kilometria ja ajetaan pari tuntia pyörää, joten taidan mennä nyt keräämään voimia nukkumalla.