Tag der Deutschen Einheit in Berlin

Viikonloppuna olin Berlinissä moikkaamassa suomalsia luistelijoita. Kehitysryhmällä ja junnu joukkueella oli harjoitusleiri siellä. Sain veljeltäni ja siskoltani halauksia ja ikioman tyynyni, jota en tyhmyyksissäni ollut heti tajunnut ottaa tänne Erfurttiin mukaan. Berlinin visiitti oli aikamoinen pikareissu, kun lähdin lauantaina kahden treenin jälkeen junalla ja tulin sunnuntai iltana takaisin. Juna matkan Erfurtista Berliniin ja päinvasoin pitäisi kestää 2,5h, mutta oihan ne vähän myöhässä tietysti..  Mutta oli mukavaa nähdä kaikkia kannatti lähteä köröttelemään junalla.

Saksassa vietetään 3.10 joka vuosi juhlaa 1989 vuoden kunniaksi, jolloin muuri murtui ja saksat yhdistyivät. Tänä vuonna juhla osui sunnuntaille ja kun kerran Berlinissä oltiin kävimme Brandenburgin torilla katsomassa Tag der Dutschen Einheit konserttia. Siellä oli ihmisiä aivan riittävästi eli tungokseksi asti, mutta ihmeellisen rauhallista. Lukuunottamatta keiken kirjavia turistien rahan kerääjiä, kuten jättisaippuakuplien puhaltelija, Saksan, Amerikan ja Neuvostoliiton sotilaspukuihin pukeutuneita nuoria, jotka vaativat rahaa turistien kuvauksesta..

Veljeni laittoi minulle myös uudet luistimet vanhoihin teriin kiinni. Pääsin tänään kokeilemaan jäällä siis uusia luistmia, jotka on kustom madet mun jalkaan sopiviksi. Aluksi ei kyllä tuntunut yhtään hyvältä, mutta kun luisteltiin 12 km, niin luistimiin tuntui tottuvan. Reenin jälkeen jaloissa oli vähän hankaumia, mutta ei pahoja. Huomenna pääsen kokeilemaan niitä vähän taas lisää. Ja nyt minun naapurini sanoo, että minun pitää kirjottaa tänne, että tänään hän teki mahtavaa kanarisottoa meille. Oli erittäin hyvää puolalaista ruokaa! Nyt painun pehkuihin.