Tällä viikolla alkoi kaikki oikeat kurssit yliopistolla. Maanantaina oli kolme saksan kurssia. Ne vaikuttivat aika mukavilta. Yhdessä tutustutaan saksan kulttuuriin ja arkipäivään, toisessa harjoitellaan kirjoittamista ja kolmannessa yritetään kartuttaa sanavarastoa. Perjantain mulla on vielä kaksi saksan kurssia: kielioppia ja kuulunymmärtämistä.
Tiistaina mulla oli ensimmäinen oman alan eli kasvatustieteen kurssi: Lernen und lehren in Kontext Allgemeine Didaktik. Suomenkis sanottuna jotakin didaktiikkaa opetuksesta ja oppimisesta.. Ymmärsin hyvin, kun professori puhui, mutta vähän tämä kurssi arveluttaa, sillä proffa varoitteli kurssin olevan varsin teoreettinen. No katsotaan nyt sitten myöhemmin pysynkö kärryillä. Kiinnostavaa täällä Saksassa on se, että täällä ei toimi etukäteis ilmoittautuminen netissä, vaan paikalle pöllähtää ennalta arvaamaton määrä ihmisiä. Jotkut kurssit ovat tupaten täynnä ja joihinkin ei tule ketään. Tämä didaktiikan kurssi oli niin täynnä, että jouduin istumaan ikkunalaudalla, vaikka saavuin paikalle 15 minuuttia etuajassa. Aikaisempaa en olisi kerinnyt paikalle varailemaan paikkaa, sillä tulin suoraan jäätreeneistä luennolle.
Keskiviikkona mulla ei ole luentoja, vaan voin keskittyä rauhassa kahteen jääharjoitukseen. Aamupäivällä tehtiin intervallia ja päiväunien jälkeen kierrettiin kenttää ympäri 10 kilometrin verran.
Tänään aamupäivän treenien jälkeen mulla oli kolme luentoa, joka tarkoittaa paikallaan istumista kahdestatoista kuuteen. Ensimmäinen kurssi oli sosiaali didaktiikkaa ja vaikutti todella kiinnostavalta. Professori lupasi, ettei minun tarvitse tehdä loppukoetta, vaan keksitään mulle joku kiva kotitehtävä, kun olen vaihtari. Toinen kurssi on seminaari, jossa tehdään jotakin ryhmätöitä, mutta kurssin oikea professori oli kipeä, eikä sijainen osannut pajon mitään kertoa, vaan luki suoraan kalvoilta.
Päivän viimeinen kurssi oli todellinen happilopputunti. Sali oli niin täynnä, että puolet porukasta ei mahtunut alkuksi sisään, vaan yritti kuunnella käytävän puolelta kunnes professori teki tilaa auditorion lavalle. Minä pääsin istumaan lavalle pöydän alle!! Kuulostaa eipäilyttävältä, mutta voin kertoa, että 1,5h pöydän alla istuminen ei ole kovin ergonomista eikä mitenkään romanttista.. Kaikilla salissaolijoilla punotti posket hapen puutteesta ja liiasta läheisyydestä. Tietysti siitä saa päänsäryn. Minä sain senverran kovan päänsäryn, että päädyin illalla siivoamaan keittiön ja vessan lattiat meidän solusta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti