Pääsin paikalliseen harjoitusryhmään mukaan! Ja kielikurssi alkoi..

Nyt on neljäs päivä takana kielikurssia. Maanantaina kaikki 30 vaihto-opiskelijaa toivotettiin tervetulleiksi ja pääsimme heti testaamaan kielitaitomme kokeella. Tiistaina meidät jaettiin testitulosten mukaisiin ryhmiin. Minä pääsin tai jouduin B2 ryhmään eli kolmesta ryhmästä vaikeimpaan. En ole vielä ihan varma, onko ryhmän taso oikea, vaikka professorin puhetta ymmärrän hyvin, niin harjoitustekstit ovat vaikeita. Professorimme käyttää opetusmenetelmänä paljon puhumista ja meidän onkin pitänyt kertoa koko ryhmälle jo vierustoverista, unelmapartnerista, naimisiinmeno ja lasten saanti traditioista Suomessa. Tänään kehitimme sanavarastoa teemoina: opiskelu ja työn hakeminen.

Maanantaina olin puolalaisen naapurini ja toisen suomalaisen opiskelijan kanssa Ikeassa. Ostin verhot, maton ja henkareita. Verhot ovat mahtavat, kun ei tarvi herätä enää joka aamu kuudelta valoon. Maton ostin, jotta olisi vähän lämpimämpi venytellä lattialla. (Täällä on todella kylmät lattiat, eikä lämmitys ei ole vielä käynnissä.) Nyt huoneessani on paljon punaista väriä, mutta huone tuntuu pienemmältä värikkäänä kuin täysin valkoisena.

Kolmas tärkeä tapahtuma maanantaina oli pikaluistelukoordinaattorin tapaaminen hallilla. Liityin Erfurtin jääurheilu seuraan ja pääsin harjoitusryhmään. Harjoitus ryhmääni kuuluu neljä tyttöä ja kuusi poikaa. He ovat vielä junioreita eli 17-20 vuotiaita, mutta se ei haittaa sillä he ovat kovia menijöitä jäällä. Ryhmän vetäjänä toimii valmentaja herra Wild, joka puhuu todella nopeasti saksaa. Häntä pitäisi teititellä, eikä se ole kaikkein helpointa yhtäkkiä vaihtaa sinuttelusta tetittelyyn ja päinvastoin, kun kaikkia opiskelijoita ja treeni ryhmälaisia saa sinutella. Heti maanantana päsin tutustumaan harjoitusryhmääni juoksutreenin merkeissä.

Keskiviikkona ohjelmassa oli yhteislenkki pyörällä. Yllättävää oli se, että täältä Erfurtista löytyy hieman tasaistakin pyöräilymaastoa. Minusta oli mielenkiintoista, mutta myös hieman hämmentävää, kun valmentaja ajoi autolla tarkastamaan hölkkä lenkkillä ja pyörälenkillä, että kaikki menee hyvin. Sellaista en ole montaa kertaa kokenut kotona. Suomessa ajatellaan, että peruskuntolenkin ja palauttavien harjoitusten tekeminen on jokaisen omalla vastuulla, eikä Suomessa olisi muutenkaan mahdollisuuksia vahtia urheilijoita, sillä ammattivalmentajia on vähän (pikaluistelussa kolme kokomaassa). Pitääpä oikein kysyä, kuinka monta koko päiväistä ammattivalmentajaa Erfurtin seurassa on. Nopeasti arvioituna ainakin kymmenen..

Eilen pyörälenkillä oli todella hieno shortsi keli ja tänään tuntuu vieläkin lämpimämältä. Joten nyt lähden tekemään intervallitreeniä. Lauantaina pitäisi päästä jo ensimmäistä kertaa Gunda-Nieman-Stirneman-halliin pikaluistelemaan.. Odotan jäätä innolla..