Mä oon selvinnyt elämäni ensimmäisestä suullisesta kokeesta. Yhtään kysymystä en ymmärtäny, mutta aina hoksasin jonkun teeman, josta aloin puhumaan. Proffa käytti mahdottoman vaikeaa kieltä puhuessaan, oikeen pröystäili saksan kielellään. Ei kyllä yhtään helpottanu sivistys sanojen käyttöään, vaikka tiesi, että olen vaihtari. Ilmeisesti puhuin sen verran aiheestakin, että pääsin läpi kurssista. Jes, ja illalla eikun kellari partyihin, siis meidän opiskelija kerrostalon pyykkitupaan!
Mainitsemisen arvoinen ilta oli Afkanistanilainen ilta International Cafessa. International Cafessa vaihto-oppilaat pääsevät esittelemään maataan. Joka viikko joku pitää pienen esitelmän ja valmistaa maistiaisia. Afganistanilainen ilta oli yleisömenestys, sillä ruokaa riitti kaikille ja se oli hyvää. Oli kiinnostavaa oppia jotain niinkin erilaisesta maasta kuin Afganistan. Sitä vaan aina ajattelee sotaa ja amerikkalaisa sotilaita, kun kuulee sen maan mainittavan. Mutta siellä ne ihmiset oikeesti elävät! Afganistanilainen perinnetannssi on huimaa pyöritystä!! Wau!! Vähemmästäkin mua alkais huippaamaan!
Pitää kehua myös korealasita ruokaa. Oli mukavaa käydä kahden korealaisen ja taiwanilaisen tytön kanssa kolrealaisessa ravintolassa. Kerrankin sai tietää, onko ruoka oikeasti sellaista, mitä Koreassa syödään. Ja olihan se! Ruoka oli aivan mahtavaa, vaikka niiden nimiä en pystynytkään sanomaan ja sain tuskin mitään suuhuni puikoilla. Onneksi kaveritkaan ei voineet hotkia kaikkia ruokia, koska heidän piti nauraa mun yrityksille saada herkkupaloja kuten liukkaita sieniä, läpinäkyviä mahdottoman pitkiä nuudeleita ja suuria kasvistaskuja suuhun..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti