Uni Vorlesung anfang = Kurssit alkoi yliopistolla

Tällä viikolla alkoi kaikki oikeat kurssit yliopistolla. Maanantaina oli kolme saksan kurssia. Ne vaikuttivat aika mukavilta. Yhdessä tutustutaan saksan kulttuuriin ja arkipäivään, toisessa harjoitellaan kirjoittamista ja kolmannessa yritetään kartuttaa sanavarastoa. Perjantain mulla on vielä kaksi saksan kurssia: kielioppia ja kuulunymmärtämistä.

Tiistaina mulla oli ensimmäinen oman alan eli kasvatustieteen kurssi: Lernen und lehren in Kontext Allgemeine Didaktik. Suomenkis sanottuna jotakin didaktiikkaa opetuksesta ja oppimisesta.. Ymmärsin hyvin, kun professori puhui, mutta vähän tämä kurssi arveluttaa, sillä proffa varoitteli kurssin olevan varsin teoreettinen. No katsotaan nyt sitten myöhemmin pysynkö kärryillä. Kiinnostavaa täällä Saksassa on se, että täällä ei toimi etukäteis ilmoittautuminen netissä, vaan paikalle pöllähtää ennalta arvaamaton määrä ihmisiä. Jotkut kurssit ovat tupaten täynnä ja joihinkin ei tule ketään. Tämä didaktiikan kurssi oli niin täynnä, että jouduin istumaan ikkunalaudalla, vaikka saavuin paikalle 15 minuuttia etuajassa. Aikaisempaa en olisi kerinnyt paikalle varailemaan paikkaa, sillä tulin suoraan jäätreeneistä luennolle.

Keskiviikkona mulla ei ole luentoja, vaan voin keskittyä rauhassa kahteen jääharjoitukseen. Aamupäivällä tehtiin intervallia ja päiväunien jälkeen kierrettiin kenttää ympäri 10 kilometrin verran.

Tänään aamupäivän treenien jälkeen mulla oli kolme luentoa, joka tarkoittaa paikallaan istumista kahdestatoista kuuteen. Ensimmäinen kurssi oli sosiaali didaktiikkaa ja vaikutti todella kiinnostavalta. Professori lupasi, ettei minun tarvitse tehdä loppukoetta, vaan keksitään mulle joku kiva kotitehtävä, kun olen vaihtari. Toinen kurssi on seminaari, jossa tehdään jotakin ryhmätöitä, mutta kurssin oikea professori oli kipeä, eikä sijainen osannut pajon mitään kertoa, vaan luki suoraan kalvoilta.

Päivän viimeinen kurssi oli todellinen happilopputunti. Sali oli niin täynnä, että puolet porukasta ei mahtunut alkuksi sisään, vaan yritti kuunnella käytävän puolelta kunnes professori teki tilaa auditorion lavalle. Minä pääsin istumaan lavalle pöydän alle!! Kuulostaa eipäilyttävältä, mutta voin kertoa, että 1,5h pöydän alla istuminen ei ole kovin ergonomista eikä mitenkään romanttista.. Kaikilla salissaolijoilla punotti posket hapen puutteesta ja liiasta läheisyydestä. Tietysti siitä saa päänsäryn. Minä sain senverran kovan päänsäryn, että päädyin illalla siivoamaan keittiön ja vessan lattiat meidän solusta.. 

Finnsche Sauna saksalaisittain

Olin eilen paikallisessa uimahallissa testaamassa saunaa. Näillä saksalaisilla on aika hassu käsitys saunasta. Ensinnäkin sauna on jotain luksusta ja maksaa 10 euroa. Siis ihan oikeesti normaali uinti maksaa 3,20 euroa, mutta kun haluaa vähän lämmitellä hinta nousee roimasti. Toiseks  kun saavun saunatlaan Finnische Saunassa lukee pääsy kielletty tällä hetkellä, menossa joku sana saksaksi, mitä en ymmärrä. Ajattelen, että onpas outoa, no siirryn sitten kuivaan saunaan. Kuivassa saunassa on kuivaa, vaihtuvat värivalot ja siellä soi klassinen musiikki. Ihan rentouttavaa, jos varpaita ei palelisi niin paljon luistelutreenien jäljiltä..

Päätän lähteä uudelleen katsomaan, mikä siinä suomalaisessa saunassa oikein on kun sinne ei voi mennä. Näen oven takaa alastomia ihmisiä miehiä ja naisia ja yhden uimahallityöntekijän henkilökunnan vaatteet päällä heiluttelemassa pyyhettä. Joidenkin minuuttien kuluttua näen ihmisten liikuttelevan käsiään edessään ihan kuin saadakseen lisää happea ja työntekijä lisää vettä löylyyn. Sitten kaikki ihmiset purkautuvat ulos saunasta. Kummallinen näytös on päättynyt. Öö, kertoisko joku mitä täällä tapahtuu?? Pujahdan saunaan yksinäni, muut ihmiset näyttävät tarvitsevan tauon. No, suomalaisessa saunassa on sentään vähän lämpimämpi kuin kuivassa saunassa ja vähän ajan kuluttua päätän lähteä uimaan.

Uinnin jälkeen olen taas tietysti jäässä, kun tein vielä vesijumppaakin. Voi että kun uimahallissa on pitkät kylmät käytävät. Ei muuta kuin saunaan koko rahan edestä. Mutta nyt saunassa on muitakin ihmisiä ja kylmä. Tällä kylmyydellä saisin istua saunassa koko päivän, että lämpiäisi. Alastomat miehet puhuvat jotain sauna säännöistä, jotka luin kummissani saunaan tullessa. Niissä suositellaan saunomista kaksi kertaa 15 minuutin ajan, rentoutumista vilvoittelun ajan, lämpimiä ja kylmiä jalkakylpyjä ja monenlaista muuta, jota en ymmärrä. Kaikki pitää suorittaa tietyssä järjestyksessä ja tietyn ajan. Eräs mies näyttää huonovointiselta ja katsoo koko ajan hiekkatiimalasia jonka käänsi tullessaan saunaan. Ajattelein sanoa hänelle, että saunassa pitää kuunnella itseään, eikä mitään kahjoja sääntäjä ja kelloja, mutta seinällä lukee, että kunnioita sauna hiljaisuutta, joten jätän sanat ajatuksen tasolle.

Kun olen istunut saunassa ainakin 20 minuuttia ilman hikeä päätän kysyä eräältä mieheltä, missä on vettä ja kauha, jotta voin heittää löylyä. Mies ei ymmärrä suomalsista löyly sanastoa, eikä ideaa vedestä kiukaalle saksaksikaan, joten päätän hakea pukuhuoneesta juomapulloni. Täytän pullon suihkussa ja heitän löylyä. Vihdoinkin tulee vähän lämpöä. Toistan toimenpiteen kolmesti, ennen kuin lähden jääkylmään suihkuun ja pukeutumaan yhdessä miesten kanssa. Niin, saunassa valtaosa asiakkaista oli miehiä ja voin kyllä hyvin ymmärtää syyn. Miesten on helpompi piiloutua pieneen osaan pyyhettä, kun saunassa lmeisesti todella pitäisi olla alasti yhdessä kaikkien kanssa, eikä niin kuin minä pyyhkeeseen verhoutuneena. 

Tosi tieteellistä toimintaa

Tänään oli viiminen päivä aloituskielikurssia. Onpa kolme viikkoa mennyt nopeasti! Saimme jo tietää, miten eilinen koe meni. Täällä kun aina näköjään testataan kaikki kurssit numerolla. Minulle tuli numeroksi sellanen keski välin numero, siis ei huono eikä hyvä. Siitä on mun mielestä hyvä lähteä. Eipä noilla numeroilla hirveästi väliä ole, tärkeintä on mun mielestä se, mitä on oikeasti oppinut. Ensi viikko on orientaatio viikko ja sitten alkaa luennot toden teolla. Minun pitää ensi viikolla ilmoittautua kursseille ja avata paikallinen pankkitili. Täällä se tarkottaa varmaan vähän enemmän pyrokratiaa kuin Suomessa. Kursseillekaan kun ei voi netissä ilmoittautua niin kuin meillä Helsingissä..

Tosi tieteellistä toimintaa on ollut myös jäällä. Tällä viikolla ollaan otettu joka jäätreenin yhteydessä laktaatti arvoja. Se tarkottaa siis sitä, että korvaan pistetään reikä ja otetaan pikkasen verta, jota myöhemmin tutkitaan. Mulla alkaa olemaan vasen korva jo vähän sininen.. Näiden laktaatti arvojen avulla sitten valmentaja voi sanoa, että sun ja sun pitää luistella kovempaa ja sun hiljenpaa. Tänään laktaateista selvisi esimerkiksi se, että osa ryhmästä lähti palauttavalle hölkkä lenkille ja osa meni jäälle. Suomessa meilltä ei koskaan jäätreenien yhteydessä ole otettu laktaatteja varmaan siksi, että se on niin kallista. Mutta muutenkin olen huomannut, että täällä on paikallisella seuralla oma kunnon luistelujärjestelmä ja Suomessa me vain harrastelemme saksalaisten järjestelmään verrattuna. Tänään kysyin kuinka monta ammattipikaluisteluvalmentajaa seuralla on. Vastaus oli 15 valmentajaa. Vertailun vuoksi Suomessa on koko maassa tällä hetkellä 4 palkallista valmentajaa. Aika eri pohjat järjestää lapsille luistelu harrastus.

Tuo yllä oleva kuva ei nyt oikein sovi tähän tekstiin, mutta se on valokuva yliopiston ja jäähallin väliseltä  matkalta. Tämä Erfurt on todella upea vanha kaupunki. Ai niin siitä minun piti vielä kertoa, että tiistaina toheloin toden teolla, kun jätin avaimet kotiin ja huoneen ovenkin vielä auki. Pikkasen iski jäähallilla paniikki, että kaikki tavarat varastetaan enkä pääse hallilta pois kun olin lukinnut pyöräni ja luistinkaapin avainkin on kotona niin en pääse treeneihinkään. Mutta onneksi hallilla oli vara-avain kaappiin ja ihana mitbewohnerini eli naapurini kävi hakemassa avaimen.. Mahtavaa!

Tag der Deutschen Einheit in Berlin

Viikonloppuna olin Berlinissä moikkaamassa suomalsia luistelijoita. Kehitysryhmällä ja junnu joukkueella oli harjoitusleiri siellä. Sain veljeltäni ja siskoltani halauksia ja ikioman tyynyni, jota en tyhmyyksissäni ollut heti tajunnut ottaa tänne Erfurttiin mukaan. Berlinin visiitti oli aikamoinen pikareissu, kun lähdin lauantaina kahden treenin jälkeen junalla ja tulin sunnuntai iltana takaisin. Juna matkan Erfurtista Berliniin ja päinvasoin pitäisi kestää 2,5h, mutta oihan ne vähän myöhässä tietysti..  Mutta oli mukavaa nähdä kaikkia kannatti lähteä köröttelemään junalla.

Saksassa vietetään 3.10 joka vuosi juhlaa 1989 vuoden kunniaksi, jolloin muuri murtui ja saksat yhdistyivät. Tänä vuonna juhla osui sunnuntaille ja kun kerran Berlinissä oltiin kävimme Brandenburgin torilla katsomassa Tag der Dutschen Einheit konserttia. Siellä oli ihmisiä aivan riittävästi eli tungokseksi asti, mutta ihmeellisen rauhallista. Lukuunottamatta keiken kirjavia turistien rahan kerääjiä, kuten jättisaippuakuplien puhaltelija, Saksan, Amerikan ja Neuvostoliiton sotilaspukuihin pukeutuneita nuoria, jotka vaativat rahaa turistien kuvauksesta..

Veljeni laittoi minulle myös uudet luistimet vanhoihin teriin kiinni. Pääsin tänään kokeilemaan jäällä siis uusia luistmia, jotka on kustom madet mun jalkaan sopiviksi. Aluksi ei kyllä tuntunut yhtään hyvältä, mutta kun luisteltiin 12 km, niin luistimiin tuntui tottuvan. Reenin jälkeen jaloissa oli vähän hankaumia, mutta ei pahoja. Huomenna pääsen kokeilemaan niitä vähän taas lisää. Ja nyt minun naapurini sanoo, että minun pitää kirjottaa tänne, että tänään hän teki mahtavaa kanarisottoa meille. Oli erittäin hyvää puolalaista ruokaa! Nyt painun pehkuihin.

Sadetta pimeässä kellarissa

Viime viikko päättyi sunnuntaina sateiseen ja märkään Laibzigin exkursioon. Tutustuimme kaupungin nähtävyyksiin (eli aika upeisiin kirkkoihn) ja Stasi museoon. Opin uusia asioita Stasista eli entisen DDR:n aikaisesta suojelupoliisista. Vierailumme herätti keskustelua maanantaina myös kielikurssilla ja professorimme kertoi, miten hän oli aina DDR aikaan huokaissut helpotuksesta lukiolaisten tunnin jälkeen, kun kukaan ei ollut esittänyt liian teräviä tai analyyttisia kysymyksiä. Tuolloin opettajien piti heti raportoida tapauksesta rehtorille.. Kaikki koululaisten tekemät työt myös tarkastettiin liian länsimaalas ystävällisen ajattelun varalta ja opettajaien piti kirjoittaa oppilaista henkilökuvauksia, vaarallisen toiminnan (itsenäisen ajattelun) välttämiseksi.. Minusta on aina mielenkiintoista oppia paikallisesta historiasta ja kuulla sellaisen henkilön puhuvan asiasta, joka on elänyt tuolloin.

Alkuviikko jatkui sateisena ja keskiviikkona ajattelin, ettei sade lopu enää koskaan tänä syksynä, sillä olin kylmissäni ja kyllästynyt ajamaan litimärkänä pyörällä luisteluhallille. Vaikka minulla on sadetakki ja -housut, kura ja märkä tuntui joka paikassa. Onneksi täällä on luisteluhalli, jossa saa kuivaa valohoitoa ja mukavia treenikavereita. Tällä viikolla meillä oli kielikurssia ja byrokratia hommia yliopistolla aina klo 9-15, jonka jälkeen olen suunnannut luisteluhallille. Kahdeksan maissa olen ollut suunnilleen takaisin kotona harkoista ja sitten on pitänyt tehdä ruokaa ja kielikurssin kotitehtävät. Voi siis sanoa, että tällä viikolla on alkanut sellainen perusarkinen aherrus.

Keskiviikko aamuna sattui inhottava välikohtaus minun ja pyöräni välillä kellarin pyörävarastossa. Pyärän lukko oli kaikesta sateesta ruostunt, eikä halunnut millään aueta ei ystävällisesti eikä väkisin. Ihanan kellarimme valo toimii tietysti ajastimella, joten hetken kuluttua olin pimeässä kellarissa miljoonan pyörän kanssa ilman valoa.. Ei kivaa ja pelkään pimeetä.. Täällä ei tietysti tunneta valokatkaisijoita, jossa on merkkivalo, joten jouduin kopeloimaan pimeässä katkaisijaa ainakin kymmenen minuuttia. Että sellasta.. Onneksi eilen oli jo aivan erillainen ilma ja sain tehtyä pitkän pyörälenkin upeissa maisemissa. Mukavaa oli myös, kun eilen illalla opin tuntemaan yläkerran naapurisolun saksalaisiatyttöjä, kun he tarvitsivat apua pullonkorkin avaamisessa..

Huomenna on luvassa kova treeni päivä: luistellaan 20 kilometria ja ajetaan pari tuntia pyörää, joten taidan mennä nyt keräämään voimia nukkumalla. 

Vihdoin jäälle!!!

Tätä hetkeä on odotettu koko kesä! Tänään luistelin ekaa kertaa koko pitkällä pikaluistelu radalla tällä kaudella. Aikaisemmin kesällä olen päässyt vain muutaman kerran kiertänään ympyrää jääkiekkohallissa. Jää oli hyvä Gunda-Nieman-Stirneman-pikaluisteluhallissa, kun treeni ryhmäni kanssa otimme tuntumaa jäähän tekniikka harjoitteilla. Tuntui todella hienolta olla taas luistimilla, mutta kesätauon huomaa, sillä luistelu väsytti nopeasti. Siksi taidankin mennä nyt nukkumaan. Huomenna on aikainen herätys, kun matkustamme vaihto-oppilaiden ja tuutoreiden kanssa Laipzigiin ihailemaan turistinähtävyyksiä. Jää kiiltelee houkuttavasti kuvassa Erfurtin pikaluisteluhallista..

Pääsin paikalliseen harjoitusryhmään mukaan! Ja kielikurssi alkoi..

Nyt on neljäs päivä takana kielikurssia. Maanantaina kaikki 30 vaihto-opiskelijaa toivotettiin tervetulleiksi ja pääsimme heti testaamaan kielitaitomme kokeella. Tiistaina meidät jaettiin testitulosten mukaisiin ryhmiin. Minä pääsin tai jouduin B2 ryhmään eli kolmesta ryhmästä vaikeimpaan. En ole vielä ihan varma, onko ryhmän taso oikea, vaikka professorin puhetta ymmärrän hyvin, niin harjoitustekstit ovat vaikeita. Professorimme käyttää opetusmenetelmänä paljon puhumista ja meidän onkin pitänyt kertoa koko ryhmälle jo vierustoverista, unelmapartnerista, naimisiinmeno ja lasten saanti traditioista Suomessa. Tänään kehitimme sanavarastoa teemoina: opiskelu ja työn hakeminen.

Maanantaina olin puolalaisen naapurini ja toisen suomalaisen opiskelijan kanssa Ikeassa. Ostin verhot, maton ja henkareita. Verhot ovat mahtavat, kun ei tarvi herätä enää joka aamu kuudelta valoon. Maton ostin, jotta olisi vähän lämpimämpi venytellä lattialla. (Täällä on todella kylmät lattiat, eikä lämmitys ei ole vielä käynnissä.) Nyt huoneessani on paljon punaista väriä, mutta huone tuntuu pienemmältä värikkäänä kuin täysin valkoisena.

Kolmas tärkeä tapahtuma maanantaina oli pikaluistelukoordinaattorin tapaaminen hallilla. Liityin Erfurtin jääurheilu seuraan ja pääsin harjoitusryhmään. Harjoitus ryhmääni kuuluu neljä tyttöä ja kuusi poikaa. He ovat vielä junioreita eli 17-20 vuotiaita, mutta se ei haittaa sillä he ovat kovia menijöitä jäällä. Ryhmän vetäjänä toimii valmentaja herra Wild, joka puhuu todella nopeasti saksaa. Häntä pitäisi teititellä, eikä se ole kaikkein helpointa yhtäkkiä vaihtaa sinuttelusta tetittelyyn ja päinvastoin, kun kaikkia opiskelijoita ja treeni ryhmälaisia saa sinutella. Heti maanantana päsin tutustumaan harjoitusryhmääni juoksutreenin merkeissä.

Keskiviikkona ohjelmassa oli yhteislenkki pyörällä. Yllättävää oli se, että täältä Erfurtista löytyy hieman tasaistakin pyöräilymaastoa. Minusta oli mielenkiintoista, mutta myös hieman hämmentävää, kun valmentaja ajoi autolla tarkastamaan hölkkä lenkkillä ja pyörälenkillä, että kaikki menee hyvin. Sellaista en ole montaa kertaa kokenut kotona. Suomessa ajatellaan, että peruskuntolenkin ja palauttavien harjoitusten tekeminen on jokaisen omalla vastuulla, eikä Suomessa olisi muutenkaan mahdollisuuksia vahtia urheilijoita, sillä ammattivalmentajia on vähän (pikaluistelussa kolme kokomaassa). Pitääpä oikein kysyä, kuinka monta koko päiväistä ammattivalmentajaa Erfurtin seurassa on. Nopeasti arvioituna ainakin kymmenen..

Eilen pyörälenkillä oli todella hieno shortsi keli ja tänään tuntuu vieläkin lämpimämältä. Joten nyt lähden tekemään intervallitreeniä. Lauantaina pitäisi päästä jo ensimmäistä kertaa Gunda-Nieman-Stirneman-halliin pikaluistelemaan.. Odotan jäätä innolla..