Takaisin Suomeen

Jälkiruuaksi rusina-ananas piirakkaa ja paistettuja keittopanaaneja. Jam..

Viime sunnuntaina laitoin kimpsuni ja kampsuni kasaan, siivosin pikku huoneeni Erfurtissa ja vietin viimeistä iltaa Panama hegessä. Kokkasimme yhdessä panamalaisen kaverin kanssa trooppisia ruokalajeja kuten ulu tai jotain sinnepäin alkukeittoa, forellia, keitettävää banaania, joka ei ollut panaania.. Olisiko opput pataattia tai papajaa tai jotain. En osaasanoa kun se vaikea nimi oli espanjaksi ja saksaksi ja tässä tapauksessa en ymmärtänyt kumpaakaa. Jälkiruokana oli sentää ymmärrettävää rusina-ananas piirakkaa. Kaikka nämä trooppisen mielenkiintoiset ruokalajit olivat hyvän makuisia, mutta parasta oli tietysti kala.

Maanantaina oli ohjelmassa avaimen luovutus ja takuuvuokran hakeminen yliopistolta (käteistä tietysti). Ratikalla rautatieasemalle mulla oli vielä kaksi saattajaa ja eikun junalla Berliniin. Neljän minuutin junanvaihto ei tehnyt tiukkaakaan Naumburgissa kahden matkalaukun, pyöräpussin ja rinkan kanssa, kun apuna oli ystävällinen saksalaisherrasmies. Berliinin päärautatie asema oli retken vaikein kohta kun raahasin kaikki kamppeet yksin junasta bussiasemalle: rinkka selässä, molemmissa käsissä vetomatkalaukka ja pyöräpussi narulla kaulan yli pujotettuna, jolloin se laahasi vatsan puolella. Muistona hetkestä on vieläkin kipeä selkä ja kauniit mustelmat polvissa.. Bussista löysin taas mukavia matkustavaisia, jotka auttoivat eteempäin.

Lentokentällä ongelmaksi muodostuivat ylikilot: matkalaukut 26kg ja 19kg, pyörälaukku 25kg ja käsimatkatavara reppu (=rinkka) 16kg.. Pyörälaukku sai painaa 30kg ja matkalaukut yhteensä 30kg. Näin olin maksanut mun lippuun ja tätästähän virkailijatäti piti sitten kiinni. No ei muutakun pyyhkeitä, kosmetiikkaa ja paperia roskiin, kaikki mahdollinen pyörälaukkuun ja käsimatkatavaroihin, kahdet farkut päällekkäin, virkalilijatätille hiustehohoitoja, turkkilais-ruotaslaiselle miehelle termari, ohikulkeneelle pikkutytölle värikyniä ja mummilta saatu posliinienkeli, turkkilaiselle vanhallerouvalle suklaata.. 

Olen vihdoin Helsingissä, kun kello on yli puolen yön. Arvostelen reittivalintaa ja taksikuski suuttuu. Lumi näyttää likaiselta. Mulla ei ole avaimia, veli avaa oven kahdelta ja pääsen nukkumaan asuntooni, joka ei enää ole omani vaan tyylikäs. Siellä on ruokapöytä, sohva ja kaikki. Yhtäkkiä yksiössä on paljon kamaa, nauran: veljen huone on sänky, mun huone on sohva, keskilattian tavara röykkiö on olohuone ja keittonurkkaus keittiö. Kuka enempää huoneita edes kaipaa? Aamulla herään kuudelta, veljeni lähtee töihin ennen aamuruuhkaa. Mikäpä siinä, puran laukuja ja kymmeneltä olen jo yliopistolla hoitamassa Erfurtin-yliopiston-kurssien-hyväksiluku- paperisotaa. Lähijunassa yritän miettiä saksaksi, miten kysyä, että paljonko mulla on rahaa bussi kortilla. Ai niin täällähän voi puhua Suomea. Illalla aloitan avoimessa metodologiankurssin, joka on roikkunut keskeneräisenä syksystä 2009.. Hm.. Ihmeellistä olla Suomessa! Viikonloppuna suuntaan nokkan kohti Poria!

Kalaa panamalaisittain

Ilmapalloin koristeltu pukuhuone Gunda-Niemann-Stirneman-hallilla Erfurtissa.

Treeniryhmä lahjoitti mulle paidan, jossa lukee: etupuolella kiva kun olit täällä ja selässä älä unohda meita!!

Yhteenveto Saksalaisesta pikaluisteluharjoittelusta

Tänään olin haikeilla mielin viimeisissä treeneissä Gunda-Nieman-Stirneman hallissa. Treenien jälkeen siivosin kaappini ja luovutin avaimet. Treeniryhmäni yllätti minut, kun he olivat koristelleet meidän pukuhuoneen seuran logoilla varustetuilla ilmapalloilla!

Yhteenvetona saksalaisesta pikaluisteluharjoittelusta voin kertoa sen, että täällä harjoitteluun on luotu todellinen järjestelmä, jonka rinnalla Suomalainen urheilu tuntuu vähän harrastelijoiden puuhailua. Erfurtin seuralla on 15 päätoimista valmentajaa, jotka huolehtivat eri ikäiseten luistelijoiden valmentamisesta. Luisteluhallissa on fysioterapeutti. lääkäri löytyy viereisestä rakennuksesta ja urheilulukio korttelin päästä. Saksassa lukio aloitetaan 12-vuotiaana, jolloin alkaa kaksi kertaa päivässä treenaaminen. Koulupäivä alkaa kaikilla aina klo 7.30 nuoremmilla treeneillä ja vanhemmilla oppitunneilla. Nuoremmat treenaavat klo 7.30-9.00 ja klo 13-15. Junoirit eli 16-19 -vuotiaat harjoittelevat klo 9-12 ja klo 15.30-17.30. Illalla pitää vielä tehdä kotiläksyt, mutta treenit ovat aina kuuteen mennessä ohi toisin kuin Helsingin yövuoroilla, joilla yritetään harjoitella jopa klo 20-22.

Viikko-ohjelma minun ryhmälläni eli juniori-ikäisillä eteni niin, että maanantaina ja torstaina on yksi harjoitus kun taas muina päivinä kaksi treeniä. Maanantai alkaa hölkällä kisaviikonlopun jälkeen tai sunnuntai levon jälkeen 10km luistelulla. Tiistaina on useimmiten 3x3km tai 2x6km luisteluvedot ja iltapäivällä voima sekä sprintti jäällä. Keskiviikkona on nopeita vetoja tai intervalleje aamulla ja iltapäivällä kiertämistä esim. 2x8km tai pyöräilyä. Torstaina on hölkkä ja jumppa päivä. Perjantaina kisaanvalmistava- tai intervallitreeni. Lauantaina kilpailut tai intervalli ja hölkkä. Sunnuntaina on kilpailut tai lepo. Tällaisena viikko- ohjelma säilyi koko kauden syyskuusta- helmikuuhun. Minulle tällainen harjoitusohjelman järjestelmällisyys oli aikamoinen yllätys, sillä Suomessa on tottunut katsomaan vähän sään mukaan, mitä jäällä voi yleensäkkään tehdä. Esimerkiksi talvimyrskyssä on vähän ikävä tehdä pitkää rauhallista kiertelyä, kun tuuli saa hapot heti jalkoihin ja yli -20 asteen pakkasessa maksimi-vedot käyvät pahasti hengityksen päälle.

Näin jälkikäteen mietittynä kokonaisrasitus kasvoi aika huikeaksi kun tähän treeniohjelman päälle lisätään 16 tuntia luentoja yliopistolla, kotiläksyjen teko, saksan opiskelu, esseiden kirjottaminen saksaksi ja kaikenlaisten kokemusten keruu opiskelija elämästä. Joten ei ehkä ihmekkään, että välillä vähän väsytti ja kisoissa ei saanut kaikkea irti kropasta. Mutta kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen vaihto-oppilas lukuvuoteeni. Nyt olen puolivuotta vanhempi kuin tullessani ja monia upeita kokemuksia rikkaampi. Luulen, että olen jopa oppinut roppakaupalla tästä kansainvälisestä kokemuksesta ja saanut elinikäisiä tuttavuuksia joka puolelta maailmaa.

Frankfurt extempore kuvina

Uutta ja vanhaa Frankfurtissa

Pilvenpiirtäjiä..

Jep. Kävelykeskustassa oli ihan oikeesti talo, jossa oli reikä.. Aika jännää. Kävelykadulla oli kaikki samat kauppakuetujt kuin joka kaupungissa: H&M, Esprit, Saturn, Zara, Pimkie, jne.. Tällä kertaa ne käynyt niissä vaan suuntasin kauppahallille.

Kauppahallin tarjontaa, mereneläviä tai jotain..

Leipomo hyllyt on aina upean näköisiä!

Tässä on persialaisia herkkuja ja mausteita.

Jotain hedelmiä..

Tämä kuva on otetu kauppahallin ylätasanteelta.

Vanhassa kaupungin osassa

Bowling und Frankfurt

Taas on kulunut aikaa viime kirjoituksesta. Viime viikon loppuna siskoni ja luistelijakaveri Oulusta oli käymässä Erfurtissa ja he auttoivat minua jo viemällä ainakin kolmenkymmenen kilon edestä tavaraa Suomeen. Tietysti kiersimme myös kaupungin nähtävyydet: tuomiokirkon (Dom), Raatihuoneen (Rathaus) ja Kremebruecken (keskiaikaisen sillan, jolla asutaan nykyäänkin..) Lauantaina ja sunnuntaina kilpailimme. Ennen startteja kerkesin kuitenkin kaatumaan ja lyömään pääni jäähän sekä saamaan nilkaani ilkeän turvotuksen. Joskus sattuu ja tapahtuu..

Tiistaina hain tulokset ja todistukset kielitasokokeesta. Kielitasoni on nyt eurooppalaisen mittariston mukaan B2 tasoa. Tullessani tasoni oli suunnilleen B1, joten kielitaitotasoni on noussut ainakin yhden pykälän. Seuraavaksi mittaristossa on C1 ja C2 tosot, C2 toso tarkoittaa kuitenkin jo äidinkielen osaamistasoa. Illalla olimme treeniryhmän kanssa keilaamassa mun läksijäisiä juhlistamassa.

Eilen oli treenivapaa ja matkustin extempore Frankfurtiin turisteilemaan ja tapaamaan tuttua yliopistolta. Frankfurt am Main on vanhan Länsi-Saksan alueen puolella ja selvästi Erfurtia isompi sekä rikkaampi kaupunki. Näin pilvenpiirtäjät, monet pankki rakennukset, kävelykeskus kadun, vanhankaupungin ja tuomiokirkon. Parasta keskustassa oli kauppahalli, jossa oli kauppahalleille tyypillinen mahtava tunnelma. Myyjät olivat erityisen ystävällisiä ja kaikkea kummallista sai maistella. Ostin tietysti kassillisen tavaraa: pestoa, kuivattuja hedelmiä ja teetä. Aivan kuin ensi viikolla ei muutenkin tulisi ongelmia kaikkien tavaroiden raahaamisessa Suomeen.

Kun keskusta oli nähty oppaani vei meidät Thaimaalaiseen syömään ja sen jälkeen kuljeskelimme pienemmillä sivukaduilla. Täytyy sanoa, että nämä sivukadut olivat ihania ja persoonallisia. Jokainen liike oli oma yrtiyksensä, eikä minkään tusinaketjun osasia. Kiersimme kiinalaisessa kaupassa, suklaa puodissa, Bio marketissa ja kirpparilla. Illalla matkustin junalla 2,5h takaisin Erfurtiin. Olipas mukava päivä Frankfurtissa.

Tänään harkoissa oli sadanmetrin sprinntti vetoja ja tempokierros. Yllättavän hyvin tempo kierros sujui siihen nähden, että aamulla en olisi jaksanut millään nousta, kun tulin vasta niin myöhään kotiin. Mutta treenin jälkeen oli virkeä ja tyytyväinen olo: toisiksi viimeiset jäätreenit Erfurtin hallissa tällä kaudella!

Hauskaa ystävänpäivää!!

Tänään oli hyvä päivä treeneissä. Luin koko aamupäivän huomissen "loppukokeeseen", jossa mitataan millä tasolla on saksan kielen taitoni ihan oikeasti. Treeneihin lähtiessä olo oli siis hieman nuutunut suuresta aivotyöskentelystä johtuen.. Paikan päällä hallissa virkosin kuitenkin ja luistelin 8km ihanassa saksalais letkassa. Sain mahtavan fiiliksen, kun pysyin kiertämisen jälkeen kaikki 4 suora-kaarre kiihdytystä tyttöjen peesissä. Yleensä kiertämisen jälkeen olen sen verran poikki, että jään kaarteessa toisille tytöille joskus jopa viisi metriä. Mutta nyt luistelu tuntui hyvältä! Siihen vielä sain hieronnan päälle ja kaupan kautta kotiin pinaattikeitolle. Mikäs sen mukavampaa!

Täällä ei ihme ja kumma opiskelijat järjestä mitään ystävänpäivä pippaloita, vaan saksassa ystävänpäivää veitetään tiukasti rakastavaisten kesken. Kaikissa ravintoloissa onkin mäkynyt jo kuukausi etukäteen mainoksia ystävänpäivä päivällisestä. Yksi upea ravintola tarjosi neljän ruokalajin päivällistä kuoharin kanssa kahdelle hengelle 50 eurolla.. Kyllä sellanen mullekkin kelpaisi, mutta onneksi tykkään pinaattikeitostakin.

Tässä alla on linkki puolalaisen kämppikseni kotisivuille tai pikemminkin kuva Galleriaan. Kannattaa käydä katsomassa, minkälaisen taiteilijan kanssa minä olen puoli vuotta asunut. Minäkin olen päässyt pääroolin esittäjäksi niin kuin Marta sanoi.
http://www.martapietraszewska.pl/#/Gallery

"Pikaluistelumarkkinat"

Tänään Erfurtissa oli "ihan tavalliset pikaluistelu kilpailut"! Niin ainakin kilpailun kuuluttaja sanoi. Mutta paikan päällä olleena voin kertoa, että yleensä Erfurtissa viikonloppu pikaluistelu kilpailuja katsomassa ei ole kukaan. Tänään paikan päällä oli katsojia noin 1000, toimittajia 100 ja TV-kanavia viisi.

Yleisö tuli katsomaan viisinkertaista olympiamitalistia Claudia Pechsteinia, joka kilpaili ensimmäistä kertaa doping- kiellon päättymisen jälkeen. Kaksi vuotta kestänyt kilpailukielto loppui neljä päivää sitten ja tänään Pechstein luisteli karsintarajan 4.15,00 3000 metrillä rikki. Hänen aikansa oli 4.10,05. Näin hän pääsee luistelemaan ensi viikonlopun maailman Cup-kilpailuihin Salt Lake City:n. Siellä hän yrittää karsiutua vielä maaliskuun alkuun sijoittuviin matkakohtaisiin MM-kiplailuihin.

Oli uskomatonta nähdä Erfurtin hallissa niin paljon katsojia ja toimittajia. Kun olimme minun treeniryhmän kanssa aamulla jäällä treeneissä toimittajia oli jo pilvinpimein testaamassa kameroita ja ottamassa salakuvia Pechsteinista. Yksi toimittaja yritti piiloitua suojapatjan taakse mustan pipon avulla ja saada lähikuvia Pechsteinista poikaystävän kanssa. Pechstain vaikutti aamu jäällä vähän hermostuneelta, mutta kukapa ei olisi kun valtava toimittaja lauma yrittää pysytellä koko ajan kintereillä.

Kilpailun alkaessa osallistujat joutuivat käyttämään urhielija kaulahauhaa kuin isommissa kisoissa konsanaan, vaikka kysessä oli siis aivan tavalliset joka viikkoiset kilpailut Erfuetissa. Kaksi isokokoista turvamiestä vahti tunnelin suulla, ettei jäälle pääse toimittajia tai liian innokkaita katsojia. Kuuluttaja joutui moneen kertaan kuuluttamaan, että ihmiset siirtyisivät kauemmas patjoista luistelijoide kaatumis riskin takia. Yleisöä pyydettiin myös välttämään valokuvausta sillä paikalla oli niin paljon toimittajia, että salaman välkeen pelättiin jo haittaavan urheilijoiden keskittymistä. Minä olin katsomossa juuri 3000m lähdön kohdalla. Patjan vieressä seisoi paljon porukkaa ja kun yksi katsoja alkoi valokuvata Pechsteinia startissa, toinen katsoja mäjäytti tätä kasvoile. Siinä "go to startin" ja "redin" välillä nämä kaksi katsojaa ottivat reän käsirysyä. Vasta kun pamahti molemmat tajusivat lopettaa ja katsoa kilpailua.

Katsojien lisäksi pikaluistelumarkkina tunnelmaa loi makkaran myyjä, kahvila, Erfurtin luisteluseuran juniorit kerjäämässä lahjoituksia pikaluistelulle (sisään pääsy tapahtumaan oli ilmainen) ja Pechsteinin omaelämänkerta kirjan myyjät. Makkaran myyjä sanoi, että paikalla oli enemmän katsojia kuin Saksan mestaruus kilpailuissa. Tietysti silloin, kun minun teki mieli kerran vuodessa makkaraa, edellinen jonottaja vei viimeisen suupalan. Tunnelma hallissa oli kannustava ja panderolleissa luki: "Schön, dass du wieder da bist = mahtavaa, että olet taas täällä." En voi muuta todeta kuin, että Pechstein on yhä hyvin suosittu saksalais urheilun ikoni. Minusta on uskomatonta, että hän tekee paluun vielä 38 vuotiaana (10 päivän kuluttua 39 vuotiaana).

Tässä on linkki paikallisuutisiin, josta löytyy muutamia kuvia.
http://www.thueringer-allgemeine.de/web/zgt/sport/detail/-/specific/Pechstein-schafft-Weltcupnorm-bei-Comeback-in-Erfurt-1165533777

Toivottavasti Hopealuistelu finaalit siellä Porissa ovat yhtä onnistunut tapahtuma, kuin nämä pikaluistelumarkkinat täällä. Terveisiä ja jaksamista kaikille Porin pyrinnön talkoolaisille ja luistelijoille tsemppiä!!

Kuvia ja korealaista ruokaa

Puikoilla syönti on yksi taiteenlaji, jota pitää harjoitella. Vielä tällä harjoittelu kerralla musta ei tullut mestaria. Nämä metalliset oli kauhian isot käteen.. Mutta kuulemma juuri tällaisilla Koreassa syödään joka päivä.

Jep, tällanen padallinen kahdelle hengelle.. Tässä kuvassa on se tulisempi ruoka, jonka korealaistytöt söivät. Multa paloi suu jo teelusikallisesta..



Tässä annoksessa oli sianlihaa, kasviksia, nuudeleita ja tofukuutioita.

Korealaisen ruuan päälle sopii hienosti saksalainen suklaatorttu ja miksattu juoma. Täällä Saksassa kun tykätään, mitä eriskummallisemmista juomasekoituksisa. Tällä kertaa lasissa oli lämmintä appelsiinimehua ja vihreää teetä. Porilaisittain sanottuna, ei hullumpi yhdistelmä.

Huomatkaa pukeutumis koodi: Saksan lippu: keltanen, punanen ja musta.

Nämä ovat näitä saksalaistan herkkuja: suolasia pullia.. Noi sokerilta näyttävät hiput on siis suolaa.. Aika kauheita, mutta tuoreina ja nälkäsenä voi syödä.. 

Tässä opiskellaan ahkerasti.. Öö tai niiku kuvaruutu paljastaa kirjotetaa blogia..



Tällaiselta näyttää oikean Thueringeniläis ravintolan mainoskyltti. Kuvassa minä yritän tavoitella Klöselejä tai jotain sinnepäin. Ne on peruna-jauho palloja. Tosi herkkua täällä, mutta mun mielestä ne ei ole niin hyviä kuin klimppisopan klimpit..



Opiskelua ja kaikkea muuta

Mä oon selvinnyt elämäni ensimmäisestä suullisesta kokeesta. Yhtään kysymystä en ymmärtäny, mutta aina hoksasin jonkun teeman, josta aloin puhumaan. Proffa käytti mahdottoman vaikeaa kieltä puhuessaan, oikeen pröystäili saksan kielellään. Ei kyllä yhtään helpottanu sivistys sanojen käyttöään, vaikka tiesi, että olen vaihtari. Ilmeisesti puhuin sen verran aiheestakin, että pääsin läpi kurssista. Jes, ja illalla eikun kellari partyihin, siis meidän opiskelija kerrostalon pyykkitupaan!

Mainitsemisen arvoinen ilta oli Afkanistanilainen ilta International Cafessa. International Cafessa vaihto-oppilaat pääsevät esittelemään maataan. Joka viikko joku pitää pienen esitelmän ja valmistaa maistiaisia. Afganistanilainen ilta oli yleisömenestys, sillä ruokaa riitti kaikille ja se oli hyvää. Oli kiinnostavaa oppia jotain niinkin erilaisesta maasta kuin Afganistan. Sitä vaan aina ajattelee sotaa ja amerikkalaisa sotilaita, kun kuulee sen maan mainittavan. Mutta siellä ne ihmiset oikeesti elävät! Afganistanilainen perinnetannssi on huimaa pyöritystä!! Wau!! Vähemmästäkin mua alkais huippaamaan!

Pitää kehua myös korealasita ruokaa. Oli mukavaa käydä kahden korealaisen ja taiwanilaisen tytön kanssa kolrealaisessa ravintolassa. Kerrankin sai tietää, onko ruoka oikeasti sellaista, mitä Koreassa syödään. Ja olihan se! Ruoka oli aivan mahtavaa, vaikka niiden nimiä en pystynytkään sanomaan ja sain tuskin mitään suuhuni puikoilla. Onneksi kaveritkaan ei voineet hotkia kaikkia ruokia, koska heidän piti nauraa mun yrityksille saada herkkupaloja kuten liukkaita sieniä, läpinäkyviä mahdottoman pitkiä nuudeleita ja suuria kasvistaskuja suuhun..

Tekniikkaa ja taakkaa

Viime viikko kului jäällä tiukasti tekniikkaa harjoitellessa. Paneuduin erityisesti tekniikan parantamiseen puristuksen ajoittamista etsien. Näin myös videolta omaa luisteluani. Se auttaa aika paljon kun näkee missä ne jalat huitelee, ja sitten voi osottaa kohdan, että tohon kun tulis niin siitä lähtis. Kehareita eli luisteluliiton kehitysryhmään kuuluvia pikaluistelijoita ja Helsinkiläisiä junioreita oli luistelemassa Erfurtissa viime viikolla ja viikonlopun kisassa. Onneksi, sillä multa hajos tietokone edellis viikonloppuna, kun heitin siihen vesilasista vettä. Sain tuliaisiksi jonkun vanhan koneen. Vaikka tämä onkin hirvittävän hidas, niin auttaahan oma kone vähän kouluhommissa ja yhteydenpidossa, kun ei tarvitse mennä kirjaston aukioloaikojen mukaan..

Opiskeluissa taas oli rankka viikko, johon kuului esimerkiksi esitelmän pitäminen aiheesta Suomen koulutusjärjestelmä ja Engeströmin opetusteoreettiset näkökulmat (Finnische Bildungsystem und Engeström´s Lerntheoretische Ansichten) Esitelmä kesti 30 minuuttia ja sen jälkeen saksalaiset opiskelijat kyselivät vielä 20 minuuttia lähinnä kylläkin suomalaisesta koulutus järjestelmästä. Eniten heitä ihmetytti se, että Suomessa oppilaat käyvät ajallisesti alaluokilla paljon vähemmän koulussa kuin Saksassa. Oli aika rankkaa olla estraadilla 50 minuutia vajaavalla saksantaidolla puhumassa sellasista asioista, joita ei aina ihan suomeksikaan ymmärrä.. Onneksi esitelmä riittää tämän kurssin suoritukseksi ja arvosanaksikin tuli: hyvä.

Viikon loppuna koitin kisailla, mutta ei siitä mitään tullut. Kroppa ja mieli oli sen verran väsynyt, että läpiluisteluksihan ne kisat meni. Viisi vuotta sitten kun olin ensimmäistä kertaa Erfurtissa taisin luistella samat ajat kun lauantaina.. Huh huh ja voi voi! Nyt on parasta jättää treenaaminen vähän vähemmälle ja keskittyä viemään opiskelut loppuun. Perjantaina koe-rumba alkaa suullisella kokeella aiheesta Lernen mit Medien: Audivisuelles Lernen und e-learning. Ensi viikolla mulla onkin suurin piirtein kaikki kokeet. Mutta sitten pitää vielä kirjoittaa pari esseetä. Pieni heikotuksen hetki oli, kun kuulin torstaina, että yhteen esseeseen pitääkin kirjoittaa viiden sivun sijasta kymmenen. Eihän kymmenessä sivussa mitään ihmeellistä.. Mutta yritäppä vääntää se saksaksi..

Tää on niin Saksaa aah..

Nyt on joululoma vietty ja levätty kona suomea puhuen. Matkakohtaset SM kisatkin ehdin vikonloppuna luisella ennen kuin maanantaina matkustin taas takaisin tänne Erfurtiin. SM kisoista jäi käteen pronssia 1000 ja 1500 metrillä, taistelua lumisateessa, kompurointia hyvällä kelillä ja luistelua vesisateessa.

Matka Helsingistä Berliniin lentäen, lentoasemalta bussilla juna-asemalle ja junalla Berlinistä Erfurttiin meni mukavasti, mitä nyt kassit taas painoivat liikaa jne.. Kämpillä minua olikin vastassa kämppis, joka oli jo kovasti odottanut, että pääsisi juttelemaan muidenkin kuin paistinpannun pinnan rikkojan kanssa tai keittiön työtasojen täyttäjän ja vihannesten pilaannuttajan kanssa. Minä olin onnelinen siitä, että joku oli ostanut wc-paperia, koska hertsailin ennen joululomaa siitä, ettei kukaan muu osta ikinä sitä tuiki tarpeellista paperia. Tietysti kävin kaupassa ja jouduin toteamaan: Tää on niin Saksaa aah.. ja arghh.. Kun olin latonut ruoka ostokset kassan läpi ja maksamassa huomasin, etten muista saksalaisen pankkikorttini numeroa. Tietysti kassalla ei käynyt allekirjoittaminen eikä suomen pankkikortti. Piti lähteä metsästämään käteistä automaatista ja latoa kaikki tavarat uudelleen kassan hihnan läpi. Tässä kohtaa on pakko mainita, että kyseesä ei ollut mitkään pikku ostokset vaan ajattelin perjätä näillä neljällä kassillisella ruokatarvetta vähän pidemmän aikaa..  

Tiistaina oli mahtavaa päästä taas luistelemaan hallijäällä. Kyllä se luistelu tuntuu vaan aivan erillaiselta liukkaalla jäällä. Harjoituksena meidän ryhmällä oli 2x4x800m ihan reippaalla vauhdilla. Ekassa sarjassa tuntui vielä hyvältä, vaikka takana oli matkustus ja sitä ennen kolme kisapäivää. Mutta tokassa sarjassa hapotus nousikin huimiin lukemin ja kaarteissa alkoi tasapaino horjua. Oli mukava nähdä kaikki paikalliset luistelukaverit pitkästä aikaa ja puhetta riittikin veryttelyssä niin, etten ihan pysynyt perässä, mitä kaikkea täällä olikaan tapahtunut.

Täällä Saksassa ei viime viikolla laiskoteltu vaan opiskeltiin ahkerasti, vaikka minä vielä Suomessa olinkin. Siksi tapasin saksankielen opettajani ja sain kaamean kasan tehtäviä, jotka pitäisi tehdä perjantaihin mennessä valmmiiksi.. Aaahh ja voi huh huh.. Pääsen opiskelemaan passiivia, reseptien kirjoittamista, omien tekstien puhtaaksi kirjoittamista, kuuntelemaan uutisia, kertomaan kotimaasta ja opiskelemaan sanontoja..

Tänään jäätreeneissä oli 2x6km luisteua, jonka päälle tehtiin kiihdytyksiä ja startteja. Kiertäminen porukassa maistui makealle. Iltapäivällä kun olin käynyt tarkistuttamassa muutamia tehtäviä saksanopella tehtiin vielä punttitreeni: jalkakyykkyjä hyppäämällä. Sitten tarjoilin treeniporukalle karjalanpiirakoita, joita olin tuonut kotoa. Ne tuntuivat sopivan myös saksalaiseen makuun toisinkuin salmiakki. =)

Hauskaa Joulua ja onnellista Uutta Vuotta!

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille lukijoille, tukijoille, ystäville ja yhteistyökumppaneille! Oikein lokoisaa ja rauhallista Joulua! Jatketaan taas ensi vuonna uusilla kujeilla!

SM-Kisat Lumisateessa

Viime viikonloppuna luisteltiin Yleisluistelijoiden Suomen mestaruuskilpailut Helsingissä. Lensin sopivasti Erfurtista samalla joululomalle ja Yleis SM-kisoihin. Kisasää laittoi vähän haasteita halliolosuhteiden jälkeen. Lauantaina kävi aikamoinen puhuri ja sateli hiljakseen lunta. Sunnuntaina lunta satoi kisan aikana ainakin 15cm lisää.. Täytyy kyllä sanoa, ettei Saksassa ole ollut kovin kylmää vielä joten pikku pakkanen -10 tuntui. Päätinkin luistella vaaleanpunainen kypärämyssy päässä, jottei pää palellu viimasta. Haasteisesta säästä huolimatta kilpailuissa oli hauskaa. Nytpä ei ollut harmaita seiniä, vaan upeat talvimaisemat. Vaikka hallissa luisteleminen liukkaamilla jäillä on hienoa, hallissa menettää ulkoilman raikkauden, talvimaisemat, tähdet ja kuun...

Lyhyet matkat 500m ja 1500m ei ihan kulkeneet, mutta 3000m ja 5000m tuli Suomen mestaruus kotiin viemisiksi. Ajat eivät yltäneet ennätyksiin tässä säässä, mutta tiukkaa taistelua väännettiin Elina Riskun kanssa 3000 metrillä. Minä vein matkakohtaisen mestaruuden ja Elina voitti yhteispiste kilpalun. Yhteispisteissä minä sain pronssia, Saana Hyttisen ollessa hopealla. Joukkue kilpailussa meidän seuralla oli kolme joukkuetta!! Enemmän kuin ehkä ikinä ainakaan mun aikana. Hyvä PoPy! Miehissä PoPy sai kultaa ja viidennen sijan. Naisissa minä, Anu ja Anni luisteltiin hopealle. Meillä oli hyvä suunnitelma joka meni jo lähdössä uusiksi, kun mentiinkin vahingossa väärään järjestykseen letkassa. Mutta maaliin päästiin ja letka pysyi kasassa veläpä koko matkan. Oli kiva nähdä kaikkia luistelun ystäviä täällä Suomessa pitkästä aikaa!

Tällä viikolla ohjelmassa ei ole jääharjoittelua vaan ihan kuivatreeniä ja pyörällä ajoa, sissällä kuntopyörällä eikä ulkona näissä talvipakkasissa. Suunnitelmissa on myös tehdä hirveä kasa Saksan kielen lisätehtäviä, joita sain kun jouduin SM-kisojen takia jättämään luentoja väliin. Nyt on kuitenkin aika rauhoittua hetkeksi joulun viettoon!

Lunta Erfurtissa

Erfurttin joulumarkkinoilla on oikeasti todella kaunista ja paljon hyviä tuoksuja! Sunnuntaina kävin katselemassa ja maistoin Nuenbergiläistä Lebrkuchenia eli vahän piparkakun tapasta keksiä, joka maistui oikeastaan piparin ja jouluiseln hedelmäkuivakakun sekoitukselta.

Tänään aamulla kahdeksan maissa, kun menin luennolle oli jo satanut vähän lunta. Päivän mittaan lunta tuli aika reippaasta ja vieläkin sataa lisää. Saksalainen kullttuuri ja arkipäivä kielikurssilla kiersimme tänään Erfurtin keskustassa paikoissa, joissa Martin Luther on ollut, kuten Augustinoluostari, Michaeliskirkko ja Luthrin opiskelijaasuntola.

Ensimmäinen harkkamatka lumisateessa kämppiksen maastopyörällä. Tänään pääsin siis ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon jäälle. Jipii! Tauti on voitettu ja jäällä pääsin ryhmäni peesiin kiertämään rauhallista vauhtia kahdeksan kilometriä. 

Mikäs näissä maisemissa polkiessa! Vähän kyllä pelotti autojen seassa pyöräillä, koska näytti siltä, että kaikilla ei ole talvirenkaita eikä teiden putsauskaan ole mitenkään huippunopeaa.

Ensimmäinen räsntäsade

Eilen satoi Erfurtissa ensimmäinen räntäsade. Se oli mukavaa, että vihdoin oli vähän kylmempää eli tuntu, että tännekkin voi se talvi tulla. Mutta märkä kasteleva rantä, ei ollut yhtään mukavaa ja raahauduin päivän luennolle sadevaatteet päällä. Hassua oli nähdä vaihtareita, jotka olivat aivan haltioissaan "lumesta". Jotkut japanilaiset, honkongilaiset, thaimaalaiset, teksasilaiset, meksikolaiset, brasilialaiset ja afrikkalaiset ei tietenkään ole koskaan nähneet lunta. Mun mielestä märkiä pikku hippusia ei voinut oikein lumeksi kutsua, niimpä mulle tuli mieleen, että onpa räntä ja räkä samanlaisia sanoja. Molemmat on jotain vähän inhottavaa. Kun sitten selitin suomenkielen hienouksia mun kämppiksille, niin niiden mielestä rakastaa (jonka ne oli ja aikasempaa oppinut) kuulosti myös samalta. Sitä en ihan ensimmäisellä kuulemalla niellyt, että rännän, rään ja rakkauden välillä olisi jonkin kolmiyhteinen merkitys..

Eilen kävin myös lääkärillä ja diagnoosina oli Bronchitis eli keuhkoputkentulehdus. Pitää parannella kunnolla, jotta pääsee taas terveenä treenaamaan. Täytyy kyllä sanoa, että on täällä ihan erillainen systeemi lääkärissä, ihan hirveästi byrokratiaa. Mun piti täyttää vaikka mitä lappuja, papereita ja vakuutteluja, että mulla on vakuutus, kunnes vastaanottovirkailija sano, että nyt voit mennä odottamaan vuoroasi. Sitten kun istuin ja odottelin niin tajusin, ettei virkailija ollut kysynyt edes, miksi mä haluan lääkärille ja mille lääkärille. No onneksi virkailijatäti oli sen varran selvännäkijä, että pääsin yleisläkärille, joka oli mukava ja puhui todella selkeästi saksaa.

Tänään täällä alkaa Erfurtin joulumarkkinat 160. Erfurter Weihnachtsmarkt. Ei voi muuta sanoa kuin, että hurjaa joulutohinaa viisi viikkoa ennen joulua.. Mutta kaikki paikalliset, ovat innoissaan ja odottavat markkinoita, joten kyllä ne taitaa aika hienot olla. Pari viikkoa sitten alkoi näkyä jo valmisteluja ja rakennelmia. Koko kaupunki täyttyy joulukoristeista, valoista, puisista pikku taloista, jotka vastaavat kojujen tehtävää, joulumusiikista, turisteista, kiertävistä esiintyjä-kerjäläisistä ja ammattivarkaista. Myytävänä on käsitöitä, lahjatavaroita ja monen moista syötävää ja juotavaa. Perinteisiä saksalaisia joulutarjottavia pitää tietysti maistaa kuten Glühwain:ia, Nürnberg Lebkucheneita ja saksalaista joulukakkua. Minä odotan kojujen aukeamista, sillä huomasin viime viikolla, että yhdessä paikassa myydään suomalaista hunajaa: mintuntippaa ja muita mun lemppareita. Jos kiinnostaa niin seuraavista linkeistä pääsee pikkuisen kurkkaamaan joulumarkkinatunnelmaa:  http://www.erfurt.de ja  http://ww2.lebkuchen-schmidt.com/index.php

Peruutusten päivä

Tänään mulla oli aamulla kurkku kipeä ja jouduin jäämään kotiin treeneistä. Harmi, sillä tänään olisi ollut yksi mun lempi harjoituksista jäällä eli 2x6km luistelua ja pari suora-kaarre kiihdytystä päälle. Iltapäivällä olisi ollut sprinttivoimaharjoitus jalkakyykkyineen, mutta parempi treenata terveenä sitten. Taisin eilen kylmettää itseni 45min peruskuntohölkän jälkeen, kun poljin kaatosateessa hallilta kotiin.

Myös yliopistolla oli tänään professori kipeanä, joten päivän ainoa luentokin oli peruttu. Nyt sain siis koko päivän huilata ja toivotaan, että tauti menisi nopeasti ohi.

Kuvia Wartburginlinnasta

Tältä näyttää Wartburgin keskiaikainen linna, jossa käytiin vanhempieni kanssa tutustumassa. Linna sijaitis tietysti kukkulan huipulla ja sinne piti ihan oikeesti kavuta pikkupolkua.

Täältä näyttää ulkoapäin kammio, jossa Martin Luther saksansi Uuden Testamentin. Nämä protestanttiset mullistukset sitten myöhemmin vaikutti Suomen historiaankin.. 

Linna sisäpihalla oli lohikäärme kaivo. En voi muutakuin ihailla entisaikojen käsityötä.

Tämä kuva ei ole enää Wartburgin linnasta vaan Erfurtista tuomiokirkkoaukiolta Martininpäivältä viime viikolta. Martininpäivää vietetään täällä valojuhlana ja lapset kiertävät ovelta ovelle laulamassa karkkipalkalla. Tuomiokirkolla oli kaunis valojuhla, jossa lapset lauloivat ja luhdyt heiluivat tahdissa. Tietysti sadettakin vähän ropautti, mutta onneksi lähellä oli leipomo ja siellä vaihtarien kanssa maisteltiin Martinstaghörnshejä eli marmelaadi täytteisiä lehtitaikinapullia.

Voihan palaneet mannaryynit

Voihan palaneet mannaryynit, kun en ole kerinnyt kirjoittamaan pitkään aikaan tänne blogiini mitään. Kuukausi on kulunut niin, että hujahti. Viime kirjoittaman jälkeist kohokohdat pikakelauksella ovat olleet seuraavanlaisia: Mun vanhemmat kävi vierailemassa Erfurtissa pidennetyn viikonloppureissun ja vierailtiin keskiaikaisessa Wartburgin linnassa idyllisessä Eisenahin kaupungissa. Kävin Berlinissä kisaamassa ja huomaasin, että olen ihan poikki, rikki, väsynyt ja luistelin huonoimman ajan sitten moneen vuoteen sisähallissa. Sain melkein kortisoni piikin polveeni kun en ymmärtänyt, mitä ne lääkärit puhuivat saksaksi polveani tutkiessaan. Sen verran ajoissa tajusin, että kerkesin kieltäytymään ruiskeesta. Vaikka polvi olikin kipeä, en halunnut enää piikkiä, sillä se tuntui jo paremmalta fysioterapian jälkeen.

Multa on puhjennut kaksi kertaa pyöränkumi, mutta molemmilla kerroilla siitä on seurannut jotain hyvää. Ekalla kerralla tutustuin yhteen uuteen saksalais luistelijaan, jonka kanssa en vielä ollut jutellut ja tokalla kerralla eli sunnuntai aamuna seitsemältä päädyin Erfurtin keskustassa ostamaan uunituoreen aamuleivoksen odottaessani vaihtoratikkaa. Oli aika kummallinen fiilis syödä lämmintä makeaa leivosta rauhallisessa keskustassa kauniin aurinkoisen päivän lämpimänä aamuna. En ollut kyllä  lauantai aamuna kovin onnessani kun huomasin kisaan lähtiessä, että pyöränkumi on tyhjä. Ei auttanut kuin lähteä ratikalla, mutta kuinka ollakkaan keskustassa oli päätetty järjestää mielenosoitus jotakin vastaan, oli paljon punaista, huudeltiin kovaa iskulauseita jne. Mielenosoitus tarkoitti siis sitä, että keskustassa ei päässyt ratikallakaan kulkemaan, joten tämä tyttö joutui juoksemaan/ kävelemään neljä kilometriä. Luisteluhallille päästyäni olin teitenkin aikalailla myöhässä aikataulusta ja pääsinkin melkein heti starttaamaan kisa viivalle. Mutta tällä kertaa 500 metriä ei kulkenut kovin räjähtävästi.

Yliopistolla kurssit ovat lähteneet enemmän ja vähemmän menstyksellisesti käyntiin. Joillakin kursseilla jopa tajuan mistä puhutaan, toisilla kursseilla välillä pohdin, että hups mistäköhän nyt puhutaan. Kovasti saksalaiset painottavat omia pedagogejaan ja filosofejaan, vaikka samasta asiasta Suomessa olen oppinut muitakin meilipiteitä. Tykkään hirveästi yhden professorin tavsta puhua todella kiinnostvasti, mutta harmi, että en ymmärrä kovin paljon aiheesta sosiaalinen kompetenssi saksaksi. Olen jo aloittanut yhden esseen valmistelun erityispedagogiikan kurssille, sillä siihen saa tehdä haastatteluja. Haastattelin saksaksi honkongilaista vaihto-opiskelijaa aiheesta normaalius ja vammaisuus. Vielä pitää löytää joku saksalainen vastaaja ja kirjoittaa kuusi sivua teiteellistä tekstiä saksaksi. Kiinnostavaa nähdä, miten sitä tekstiä sitten loppujen lopuksi syntyy vieraalla kielellä. 

Jos palataan tuohon otsikkoon: "Voihan palaneet mannaryynit", niin tulipahan niinkin sanottua tuossa menneellä viikolla. Laiton väärän levun päälle ja hetken kuluttua huomasin, että mannaryynipurkki käryää. Hyvä ettei liekkejä näkynyt jo kun sain paketin heitettyä lavuaariin veteen. Paketti haisi palaneelle, oli mustunut ja mannaryynit olivat kökkööntyneet kokkareiksi. Keitn silti ryyneistä puuroa, mutta se jäi todella klimppiseksi. Ai jaa ja miksi ihmeessä pidit pakettia hellalla haluaisivat kaikki järkevät ihmiset minulta nyt kysyä. No yrittäkääpäs itse elää neljän opiskelijan solussa, jossa on n. 30 senttimetriä pöytätyötilaa, varsinkin kun toiset haluavat ehdottomasti säilyttää mandariinejaan, appelsiinejaan, sipujeljaan, öljyjään, leipiään, voitaan (!) ja maitoaan (!) tässä tilassa, vaikka kaapissa olisi tilaa..

Uni Vorlesung anfang = Kurssit alkoi yliopistolla

Tällä viikolla alkoi kaikki oikeat kurssit yliopistolla. Maanantaina oli kolme saksan kurssia. Ne vaikuttivat aika mukavilta. Yhdessä tutustutaan saksan kulttuuriin ja arkipäivään, toisessa harjoitellaan kirjoittamista ja kolmannessa yritetään kartuttaa sanavarastoa. Perjantain mulla on vielä kaksi saksan kurssia: kielioppia ja kuulunymmärtämistä.

Tiistaina mulla oli ensimmäinen oman alan eli kasvatustieteen kurssi: Lernen und lehren in Kontext Allgemeine Didaktik. Suomenkis sanottuna jotakin didaktiikkaa opetuksesta ja oppimisesta.. Ymmärsin hyvin, kun professori puhui, mutta vähän tämä kurssi arveluttaa, sillä proffa varoitteli kurssin olevan varsin teoreettinen. No katsotaan nyt sitten myöhemmin pysynkö kärryillä. Kiinnostavaa täällä Saksassa on se, että täällä ei toimi etukäteis ilmoittautuminen netissä, vaan paikalle pöllähtää ennalta arvaamaton määrä ihmisiä. Jotkut kurssit ovat tupaten täynnä ja joihinkin ei tule ketään. Tämä didaktiikan kurssi oli niin täynnä, että jouduin istumaan ikkunalaudalla, vaikka saavuin paikalle 15 minuuttia etuajassa. Aikaisempaa en olisi kerinnyt paikalle varailemaan paikkaa, sillä tulin suoraan jäätreeneistä luennolle.

Keskiviikkona mulla ei ole luentoja, vaan voin keskittyä rauhassa kahteen jääharjoitukseen. Aamupäivällä tehtiin intervallia ja päiväunien jälkeen kierrettiin kenttää ympäri 10 kilometrin verran.

Tänään aamupäivän treenien jälkeen mulla oli kolme luentoa, joka tarkoittaa paikallaan istumista kahdestatoista kuuteen. Ensimmäinen kurssi oli sosiaali didaktiikkaa ja vaikutti todella kiinnostavalta. Professori lupasi, ettei minun tarvitse tehdä loppukoetta, vaan keksitään mulle joku kiva kotitehtävä, kun olen vaihtari. Toinen kurssi on seminaari, jossa tehdään jotakin ryhmätöitä, mutta kurssin oikea professori oli kipeä, eikä sijainen osannut pajon mitään kertoa, vaan luki suoraan kalvoilta.

Päivän viimeinen kurssi oli todellinen happilopputunti. Sali oli niin täynnä, että puolet porukasta ei mahtunut alkuksi sisään, vaan yritti kuunnella käytävän puolelta kunnes professori teki tilaa auditorion lavalle. Minä pääsin istumaan lavalle pöydän alle!! Kuulostaa eipäilyttävältä, mutta voin kertoa, että 1,5h pöydän alla istuminen ei ole kovin ergonomista eikä mitenkään romanttista.. Kaikilla salissaolijoilla punotti posket hapen puutteesta ja liiasta läheisyydestä. Tietysti siitä saa päänsäryn. Minä sain senverran kovan päänsäryn, että päädyin illalla siivoamaan keittiön ja vessan lattiat meidän solusta.. 

Finnsche Sauna saksalaisittain

Olin eilen paikallisessa uimahallissa testaamassa saunaa. Näillä saksalaisilla on aika hassu käsitys saunasta. Ensinnäkin sauna on jotain luksusta ja maksaa 10 euroa. Siis ihan oikeesti normaali uinti maksaa 3,20 euroa, mutta kun haluaa vähän lämmitellä hinta nousee roimasti. Toiseks  kun saavun saunatlaan Finnische Saunassa lukee pääsy kielletty tällä hetkellä, menossa joku sana saksaksi, mitä en ymmärrä. Ajattelen, että onpas outoa, no siirryn sitten kuivaan saunaan. Kuivassa saunassa on kuivaa, vaihtuvat värivalot ja siellä soi klassinen musiikki. Ihan rentouttavaa, jos varpaita ei palelisi niin paljon luistelutreenien jäljiltä..

Päätän lähteä uudelleen katsomaan, mikä siinä suomalaisessa saunassa oikein on kun sinne ei voi mennä. Näen oven takaa alastomia ihmisiä miehiä ja naisia ja yhden uimahallityöntekijän henkilökunnan vaatteet päällä heiluttelemassa pyyhettä. Joidenkin minuuttien kuluttua näen ihmisten liikuttelevan käsiään edessään ihan kuin saadakseen lisää happea ja työntekijä lisää vettä löylyyn. Sitten kaikki ihmiset purkautuvat ulos saunasta. Kummallinen näytös on päättynyt. Öö, kertoisko joku mitä täällä tapahtuu?? Pujahdan saunaan yksinäni, muut ihmiset näyttävät tarvitsevan tauon. No, suomalaisessa saunassa on sentään vähän lämpimämpi kuin kuivassa saunassa ja vähän ajan kuluttua päätän lähteä uimaan.

Uinnin jälkeen olen taas tietysti jäässä, kun tein vielä vesijumppaakin. Voi että kun uimahallissa on pitkät kylmät käytävät. Ei muuta kuin saunaan koko rahan edestä. Mutta nyt saunassa on muitakin ihmisiä ja kylmä. Tällä kylmyydellä saisin istua saunassa koko päivän, että lämpiäisi. Alastomat miehet puhuvat jotain sauna säännöistä, jotka luin kummissani saunaan tullessa. Niissä suositellaan saunomista kaksi kertaa 15 minuutin ajan, rentoutumista vilvoittelun ajan, lämpimiä ja kylmiä jalkakylpyjä ja monenlaista muuta, jota en ymmärrä. Kaikki pitää suorittaa tietyssä järjestyksessä ja tietyn ajan. Eräs mies näyttää huonovointiselta ja katsoo koko ajan hiekkatiimalasia jonka käänsi tullessaan saunaan. Ajattelein sanoa hänelle, että saunassa pitää kuunnella itseään, eikä mitään kahjoja sääntäjä ja kelloja, mutta seinällä lukee, että kunnioita sauna hiljaisuutta, joten jätän sanat ajatuksen tasolle.

Kun olen istunut saunassa ainakin 20 minuuttia ilman hikeä päätän kysyä eräältä mieheltä, missä on vettä ja kauha, jotta voin heittää löylyä. Mies ei ymmärrä suomalsista löyly sanastoa, eikä ideaa vedestä kiukaalle saksaksikaan, joten päätän hakea pukuhuoneesta juomapulloni. Täytän pullon suihkussa ja heitän löylyä. Vihdoinkin tulee vähän lämpöä. Toistan toimenpiteen kolmesti, ennen kuin lähden jääkylmään suihkuun ja pukeutumaan yhdessä miesten kanssa. Niin, saunassa valtaosa asiakkaista oli miehiä ja voin kyllä hyvin ymmärtää syyn. Miesten on helpompi piiloutua pieneen osaan pyyhettä, kun saunassa lmeisesti todella pitäisi olla alasti yhdessä kaikkien kanssa, eikä niin kuin minä pyyhkeeseen verhoutuneena. 

Tosi tieteellistä toimintaa

Tänään oli viiminen päivä aloituskielikurssia. Onpa kolme viikkoa mennyt nopeasti! Saimme jo tietää, miten eilinen koe meni. Täällä kun aina näköjään testataan kaikki kurssit numerolla. Minulle tuli numeroksi sellanen keski välin numero, siis ei huono eikä hyvä. Siitä on mun mielestä hyvä lähteä. Eipä noilla numeroilla hirveästi väliä ole, tärkeintä on mun mielestä se, mitä on oikeasti oppinut. Ensi viikko on orientaatio viikko ja sitten alkaa luennot toden teolla. Minun pitää ensi viikolla ilmoittautua kursseille ja avata paikallinen pankkitili. Täällä se tarkottaa varmaan vähän enemmän pyrokratiaa kuin Suomessa. Kursseillekaan kun ei voi netissä ilmoittautua niin kuin meillä Helsingissä..

Tosi tieteellistä toimintaa on ollut myös jäällä. Tällä viikolla ollaan otettu joka jäätreenin yhteydessä laktaatti arvoja. Se tarkottaa siis sitä, että korvaan pistetään reikä ja otetaan pikkasen verta, jota myöhemmin tutkitaan. Mulla alkaa olemaan vasen korva jo vähän sininen.. Näiden laktaatti arvojen avulla sitten valmentaja voi sanoa, että sun ja sun pitää luistella kovempaa ja sun hiljenpaa. Tänään laktaateista selvisi esimerkiksi se, että osa ryhmästä lähti palauttavalle hölkkä lenkille ja osa meni jäälle. Suomessa meilltä ei koskaan jäätreenien yhteydessä ole otettu laktaatteja varmaan siksi, että se on niin kallista. Mutta muutenkin olen huomannut, että täällä on paikallisella seuralla oma kunnon luistelujärjestelmä ja Suomessa me vain harrastelemme saksalaisten järjestelmään verrattuna. Tänään kysyin kuinka monta ammattipikaluisteluvalmentajaa seuralla on. Vastaus oli 15 valmentajaa. Vertailun vuoksi Suomessa on koko maassa tällä hetkellä 4 palkallista valmentajaa. Aika eri pohjat järjestää lapsille luistelu harrastus.

Tuo yllä oleva kuva ei nyt oikein sovi tähän tekstiin, mutta se on valokuva yliopiston ja jäähallin väliseltä  matkalta. Tämä Erfurt on todella upea vanha kaupunki. Ai niin siitä minun piti vielä kertoa, että tiistaina toheloin toden teolla, kun jätin avaimet kotiin ja huoneen ovenkin vielä auki. Pikkasen iski jäähallilla paniikki, että kaikki tavarat varastetaan enkä pääse hallilta pois kun olin lukinnut pyöräni ja luistinkaapin avainkin on kotona niin en pääse treeneihinkään. Mutta onneksi hallilla oli vara-avain kaappiin ja ihana mitbewohnerini eli naapurini kävi hakemassa avaimen.. Mahtavaa!